Lue keskustelun säännöt.
Keittiöpsykologit, apua..?
23.03.2021 |
Minulla on lähipiirissäni ihminen, jonka huomaan vievän energiani aina, kun olemme tekemisissä. Tämä ihminen:
- kokee ja mieltää asiat ensi sijassa itsensä ja omien tarpeidensa kautta. On kiinnostunut toistista ihmisistä tai näiden puheista vain jos me liittyvät hänen elämänpiiriinsä ja kiinnostuksen kohteisiinsa
- on kiinnostunut puhumaan omista asioistaan ja kohtaamistaan vääryyksistä ja toisten puheenaiheet käännetään myös näihin
- ei kuuntele muita, keskeyttää, loukkaantuu jollei saa itse puhua rauhassa
- on usein ilmeisen ahdistunut, kiusaantunut tai ajatuksissaan, mutta suuttuu, jos häneltä edes kysyy, onko hän kunnossa tai haluutko hän puhua jostain (”pitäisihän sinun ymmärtää, että rankan työviikon jäljeen saa olla väsynyt vai eikö muka saa”)
- tuntuu kiistävän tunteensa jopa itseltään
- on huomattavan oikeudentuntoinen ja aina oikeassa. Ja jos joskus tekeekin jotain väärin, olettaa muiden ihmisten ymmärtävän töppäilynsä hänen sen hetkisistä rankoista olosuhteiltaan tms sen sijaan että vaikka myöntäisi virheensä, kertoisi ne taustat ja pyytäisi anteeksi
- ei osaa kommunikaation eri sävyjä ja töksäyttelee totuuksia toisille ihmisille ymmärtämättä että loukkaa näiden tunteita (”sehän on vaan fakta!?”) tai osaamatta miettiä miten diplomaattisemmalla lähestymistavalla voisi päästä paremmin tavoitteeseensa ja kaikki olisivat tyytyväisiä
- saattaa häipyä seurasta kesken kaiken omille asioilleen ”no kun siinä oli toi rautakauppa”.
Mikä tällaista käytöstä voisi selittää?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän olevani tuon kuvailemasi kaltainen ihminen, mutta ettet vain heittäisi omiasi sekaan. Jos mun ystäbäni sanoisi työpäivän päätteeksi olevansa väsynyt niin kyllähän sen pitäisi ja pitää ymmärtää mä ainakin ymmärtäiskn siloin pitää levätä. Hänellä voi olla liian kova elämä elettynä takanaan siksi hän reagoi faktoilla esim. Keskusteluun alkoholista joka on päivänselvä asia et, jos liikaa ottaa se on tie tuhoon. Ettet vain olisi ymmärtänyt asioita väärin tai sekoittanut johonkin toiseen meinaan mulle on käynyt näin.
Vaikea tuohon on mitään diagnoosia heittää, nuori? Ei tuo nyt miltään kovin vaikealta tyypiltä kuulosta.
Tuollaisen ihmisen kanssa täytyy huolehtia napakasti omista rajoista. Jos ei saa kanssakäymisestä muuta kuin pettymyksiä ja väsyneen olon, voi hyvin ottaa etäisyyttä ja vähentää kontaktit minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger. Tosin tiedän täsmälleen tuollaisia ihmisiä, jotka ovat tutkituttaneet itsensä Aspergerin varalta, mutteivät saaneetkaan diagnoosia.
Töksäyttely ei liity välttämättä mihinkään diagnoosiin, vaan henkilön kotikasvatukseen ja siihen, mistä päin Suomea on kotoisin. Joillain paikkakunnilla se on ihan normaalia käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlainen kaveri. Luoja miten raskas, nykyään välttelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni rajana on oma jaksaminen. Suorapuheisuuden taakse on helppo mennä.
Vaikuttaa van itsekkäältä. Voi olla jotain lievää sosiaalisten tilanteiden ymmärtämättömyyttä, joka voisi olla myös oireena jossain, mutta en lähtisi diagnosoimaan.