Mieletön vauvakuume iski! Kertokaa hyviä ja huonoja puolia (vielä yksikö?)?
Taustaa: Meidän kuopuskin on jo 4,5v ja esikoinen 8,5v. Itse olen kuitenkin vielä nuorehko, koska esikoisen sain 20-vuotiaana. Nyt on koko lähipiirissä vauvakuume ylimmillään, on vauvoja ja odottajia liki kaikilla. Aiemmin oltiin jo mieheni kanssa sovittu että nämä 2 riittää. En siis edes tiedä mieheni reaktiota jos ehdotan että mitäs jos vielä yksi...
Mutta ennen kuin menen ehdottelemaan mitään niin punnitkaapa kanssani kannattaako. Olen ihan tunteideni huumassa nyt enkä kykene ajattelemaan järkevästi.
Meillä on iso talo, 220 neliötä, mutta huonejako nyt niin että molemmilla lapsilla isohkot huoneet, sitten on keittiö, olohuone, mieheni työhuone, vanhempien makkari sauna, 2 vessaa, kellarissa säilytystilaa. Eli ei oikein ole repäistä vielä yhdelle omaa huonetta, eli se vaatisi väliseinien purkua ja muuta vähän isompaa suunnittelua.
Mieheni on yrittäjä (ihan hyvin menee lamasta huolimatta) ja itsellänikin on vakituinen työpaikka (toisin kuin esikoisen ja toisen lapsen saadessani). Matkustella yms emme oikein ole vielä ehtineet ja sitä oli tarkoitus harjoittaa tässä pikkuhiljaa nyt kun lapset on isompia ja varaakin on enemmän.
Mutta vielä yksi vai ei? Tulisi isohko ikäero edelliseen lapseen, mutta onhan meillä esikoisen ja toisenkin lapsen ikäeroa se 4v eli ei ihan pieni sekään. Voisin olla kotona kun toinen lapsi menee kouluun... Ja nuoria olemme mieheni kanssa vielä (itse täytän tänä vuonna 29 ja mieheni 32).
Kommentit (10)
kun en osaa vielä kuvitella aikaa jolloin omat olisivat jo noin isot, meillä myös 2 lasta (1v+3v) ja sovittu että enempää ei tehdä.
Nythän teillä alkaa elämä jo olla aika helppoa ja mukavaa kun lapset noin isot, sehän muuttuisi sitten kun tulisi yövalvomiset ja muut vauvan kanssa. Toisaalta saisit olla kotona kun keskimmäinen aloittaa koulun. Jos nyt teet kolmannen joudut ainakin matkustushaaveet jättämään taas vähäksi aikaa, ja koko perheen kanssa ylipäätään tulee olemaan vaikeampaa matkustaa. Meillä juuri tuo matkustelunhalu on yksi tärkeä syy miksi päätettiin että enempää ei tehdä. Nelihenkinen perhe mahtuu hotelliin, autoon, hyttiin tms niin paljon helpommin kuin viisihenkinen. Toisaalta voittehan matkustella sitten tulevaisuudessa kun lapset kasvaneet. Luulisi että noin isosta talosta saisitte jonkin sopen vauvallekin aikanaan omaksi huoneeksi, joten sen ei luulisi olevan niin ratkaiseva tekijä.
Juttele miehesi kanssa ja harkitkaa rauhassa. Ja muista että ei ole kirkossa kuulutettua että sitä kolmatta sitten tulisikaan.
Miehesi työhuoneenhan voi siirtää jonnekin muualle ns. työpisteeksi esim. teidän makkariin, kallariin tms.
Meillä on esikoinen kohta 7 ja pienempi 3,5 v. Meilläkin asiaa on pohdittu, mutta pikkuisen vieläkin melko rankka uhma saa meidät todella koville, joten ainakin vielä on joku "jarru" päällä ja tuntuu, että emme jaksaisi.
Matkoista: me on aina matkusteltu...ilman lapsia ja lasten kanssa. Tuon ikäiset voi hyvin jättää mummolaan, joten ennen vauvaprojektia toteuttaisin vanhempien keskeisen pitkän viikonlopun esim. Pariisissa, Köpiksessä, Wienissä tai Roomassa. Mutta pienten vauvojen kanssa matkailu on kovin vaivatonta puuhaa, joten ihan hyvin pääsisitte matkalle vaikka koko perhe vauvankin kanssa.
Sellaisia miinuspuolia itse mietin, että jaksanko vielä yövalvomisia (olen kohta 35 ja meidän kuopus vieläkin herättää joskus öisin), kestääkö pinna, kestääkö parisuhde, kuinka kalliiksi kolmen lapsen kanssa kaikki tulee (se matkailukin), miten vanhemmat lapset suhtautuisivat ja miten paljon heidän pitäisi tinkiä sitten harrastuksista yms. Ja jaksaisinko vielä olla itse kotosalla...no, tässä on meillä ainakin vielä mietittävää. Itselläni ei ole enää montaa vuotta aikaa miettiä, mutta sinähän olet vielä todella nuori (sain esikoiseni tuossa iässä), joten todellakin ehditte rauhassa asiaa pohtia.
Itse kyllä todella mielelläni olisin taas kotona lasteni kanssa. Se olisi ihan unelma.
Meillä painaa tosin se, että periaatteessa koko aikuisikämme olemme eläneet mieheni kanssa pikkulapsiperhearkea ja sehän saisi taas pitkälle jatkumoa jos päättäisimme ns. aloittaa alusta.
Nyt kuitenkin olen niin "huumassa" että tuntuu että olisin valmis mihin tahansa jos vain saisin vielä kerran pienen maidontuoksuisen paketin hoidettavaksi. Toivottavasti olen sitten samaa mieltä jos/kun yöllä valvon kitisevän kuopuksen kanssa.
Aiemmin olimme ihan varmoja ettei enempää, että nyt sitten matkustelisimme, ehtisimme vanhemmatkin vähän harrastaa jne. Mutta nyt tuntuu etten enää kaipaisikaan semmoista, vain sitä pikkulapsiarkea... Hmm... Mieskin osoittanut ehkä vähän vauvakuumeen merkkejä muiden pikkuisia sylitellessään jne. Ääneen ei kumpikaan ole vielä asiasta maininnut.
ap
eli esikoinen tuli ehkäisystä huolimatta ja kakkonen heti ensimmäisestä kierrosta ehkäisyn poisjättämisen jälkeen.
Tietysti voi olla, että nyt ei esim. ikäni vuoksi (alta 29 mutta kuitenkin reilusti enempi kuin edellisillä kerroilla) tai mistä syystä tahansa kolmatta ilmaantuisikaan, mutta en silti historiamme varjossa misssään nimessä lähtisi sen enempää harkitsematta kokeilemaan ja katsomaan että "jos niin on tarkoitus niin tulee", koska niinkin voi käydä että todellakin tärppää taas hetimmiten. Joten ensin mietitään ja sitten vasta ehkäisy pois ja kokeilemaan onnistaako vai ei ;) Jos nyt edes päädytään kokeilemaan....
ap
Keskittyisin nyt tosiaan itseeni, lapsiini, mieheeni. Etsisin iloa elämään sen elämänvaiheen asioista.
Voi olla, että leikki-kouluikäisen perheen elämään opettelu vielä vähän aikaa, kun on tosiaan koko aikuisikänsä elänyt sitä pikkulapsiaikaa. Tuttu on turvallista ja siksi sitä kaipaa.
Katsoisin nyt ainakin vielä kesän yli. Miehelle juttelisin tuntemuksistani. Yrittäkää löytää kivoja asioita nykyisestä elämäntilanteesta ja kivaa tekemistä yhdessä lasten kanssa.
Lomailkaa, nauttikaa hyvin nukutuista öistä, retkeilkää, viettäkää aikaa miehesi kanssa kahdestaankin...
Ja jos sitten vielä talvemmallakin tuntuu siltä, että uusi vauva olisi tervetullut, niin sitten varmaan pistäisin toimeksi. Kovin pitkään ei kannata odottaa enää, jos meinaatte saada leppoisan vanhenemisen ja lapsille kohtuulliset ikäerot.
Se oma huone/tila, autoon mahtuminen yms. ovat vain käytännön järjestelyjä. Kolmen lapsen kanssa matkustelee vielä ihan hyvin. Suurin rikkaus, jonka voitte lapsillenne antaa on sisarus.
Ja kun olette vielä sen verran nuoria, niin ehditte vielä tehdä sen neljännen lapsen, iltatähden, kymmenen vuoden kuluttua.
miten mukavuuden haluisia, pinnallisia ja jopa itsekkäitä ihmiset nykyään ovat.
220 neliön taloonko ei muka mahdu enempää, kuin 4hlö? järki käteen.. ei lapset tarvitse omia huoneita ja myöhemminkin voivat hyvin jakaa huoneen sisarusten kanssa. Ja miksi kaikki pitää elämässä noin laskelmoida, että enempää ei lapsia, jotta mahdumme hyvin hotelliin ym.
En ymmärrä!!!
eli esikoinen tuli ehkäisystä huolimatta ja kakkonen heti ensimmäisestä kierrosta ehkäisyn poisjättämisen jälkeen. Tietysti voi olla, että nyt ei esim. ikäni vuoksi (alta 29 mutta kuitenkin reilusti enempi kuin edellisillä kerroilla) tai mistä syystä tahansa kolmatta ilmaantuisikaan, mutta en silti historiamme varjossa misssään nimessä lähtisi sen enempää harkitsematta kokeilemaan ja katsomaan että "jos niin on tarkoitus niin tulee", koska niinkin voi käydä että todellakin tärppää taas hetimmiten. Joten ensin mietitään ja sitten vasta ehkäisy pois ja kokeilemaan onnistaako vai ei ;) Jos nyt edes päädytään kokeilemaan.... ap
Me olemme yrittaneet kolmatta lasta nyt yli 1,5 vuotta mutteipa olekaan tarpannyt. Kolme ensimmaista raskauttani (yksi niista km) alkoivat kaikki EKASTA kierrosta!
Olin niin varma etta senkun nyttenkin vain napsautan sormia tulen raskaaksi, mutta kaikkea kanssa.
Elama opettaa noyraksi...
Jos olisin sinun asemassasi, yrittaisin kolmatta lasta ilamn muuta, anna menna, noin hyvin kerta teilla asiat!
Ala tee kolmatta lasta. Nauti siita, etta lapsesi ovat jo isoja ja elamasi on vapaampaa. Kroppasi on sinun ja sinulla on aikaa ja mahdollisuus kayda vaikka vessassa tai juoda kuppi kahvia.
Itse odotan kuin kuuta nousevaa, etta lapseni olisivat noin isoja =)