Milloin työuupumus on burnoutin tasoa?

Kiireisen jakson jälkeen jokaisen pitäisi saada vähän ladata akkuja ja tehdä pieni irtiotto. On kai aivan normaalia olla tosi väsynyt pitkän stressikauden päätteeksi.



Jos elämänilo menee, tulee univaikeuksia yms. kyse on ainakin selvästi burnoutista. Itse olin jo sen partaalla joku vuosi sitten. Aloin autossa vain itkeä aivan hillittömästi ajellessani yksin kamalan päivän päätteeksi kotiin.



Asiasta on ehdottomasti puhuttava NYT esimiehen kanssa: hänellä on parhaat mahdollisuudet auttaa ennen kuin tilanne pääsee liian pahaksi. Minulla auttoi töiden uudelleenjärjestely ja työnohjaajan kanssa juttelu parin kuukauden ajan.

Hyvähän se vain on, jos huomaat jo aiemmin olevasti toisella tavalla väsynyt kuin ennen.Jos haet apua ajoissa, niin toipuminen on helpompaa eikä burnoutiin asti tarvi mennä.



Mutta mene työterveyshuoltoon. Siellä niiden pitäisi kyllä tietää mikä ei enää ole normaalia väsymystä. Mulla se alkoi siitä, etten tuntenut oloani kesäloman jälkeen virkeäksi. Eipä se väsymyksen tunne siitä sitten helpottanut eikä mennyt itsestään ohi. Ja koska mies vähätteli asiaa, kun puhuin hänelle väsymyksestä, niin hain apua vasta pari vuotta myöhemmin. Silloin oli kärsitty jo huonosta mielentilasta koko se aika ja vajaan vuoden söin masennuslääkkeitäkin.



Joten suosittelen ottamaan asian ihan vakavasti. Ja itsekin olet tuon huomannut, ettet olekaan toipunut tiukasta työjaksosta normaalisti. Ja minäkin sanoisin, että kun tilanne on hellittänyt, niin luulisi siitä muutamassa viikossa toipuvan ja olevan taas energinen. Mutta jos kahden kuukauden jälkeen on vielä ihan vetämätön, niin voi olla, ettei energiat enää ilman apuja palaakaan.

1. Pidän hyvää yleiskunto yllä liikkumalla ja ulkoilemalla. Kun on fyysisesti kunnossa, työn kuormittavuutta kestää paremmin. Myös henkisesti.



2. Otan sopivasti iltaisin alkoholia tasapainottamaan stressiä. Myös viikolla. Parit lasilliset viiniä nukuttavat ja auttavat hyvin uneen. Lisäksi siitä tulee hetkeksi mukavan rentoutunut ja levollinen olo.

Luultavasti saankin sen. Olen puhunut ja sanonut, että en jaksa enää kauaa. Mutta tässä taloudellisessa tilanteessa työnantajakin vain levittelee käsiään ja viittaa meneillään oleviin yt-neuvotteluihin. En mä tiedä, mitä tehä. Silali oikeasti.

Puhuttu on sekä esimiehen että hänen esimiehensä kanssa. Lupaavat muutosta jota ei koskaan tule. Työterveyshuolto käskee puhumaan heidän kanssaa uudestaan (ja uudestaan) ja kirjoittaa lääkkeitä nukkumisongelmiin.



Esimiehetkin aika lirissä, kun töitä on helvetisti ja silti täytyy lomauttaa ihmisiä (ei ole varaa maksaa palkkoja) eli varmasti ei palkata ketään uutta. Odotellaan koska seuraava irtisanomiskierros pyörähtää käyntiin, nyt ei kuulema ole hyvä tilanne rutista tällaisesta tilanteesta joka on ollut olemassa jo muutaman vuoden (olen siis puhumalla koettanut hoitaa tätä koko ajan).



Ideat loppu multakin mitä pitäisi tehdä.

Pitkälle selviää kun

-urheilee

-syö vitamiineja

-ottaa nukahtamislääkkeitä, työterveyslääkäri antaa reseptin kun vaan pyytää

-kieltäytyy yli- ja viikonlopputöistä erilaisiin perhesyihin vedoten ("mummon hautajaiset", "lapsi sairaana" jne)

Et tule saamaan koskaan vakuutusta, jos sinulla on työuupumus tai masennus diagnoosi takanasi. Ja työuupumuksen takia määrätystä sairaslomasta ei saa palkkaa...

Normaalista väsymyksestä palautuu vapaa-ajalla ja lomilla. Joku on sanonut, että on normaalia olla väsynyt työviikon lopussa, ennen vapaapäiviä, mutta jos on joka ilta töiden jälkeen puhkiväsynyt, pitäisi hälytyskellojen jo soida lujaa. Uupumuksesta toipuminen vie helposti kuukausia, jopa vuoden (sairauslomalla), jos se pääsee jäytämään hoitamattoman liian kauan.



Työuupumuksessa on taustalla voimakkaita ristiriitoja työn vaatimusten ja työntekijän työntekemisen edellysten välillä, samoin kuin työntekijän tavoitteiden ja odotusten ja työn tarjoamien mahdollisuuksien välillä. Suomeksi: jos työ turhauttaa tai kuormittaa yli äyräiden tavalla tai toisella, eikä voi vaikuttaa tilanteeseen, työntekijä kokee hallitsematonta stressiä. Stressi kuluttaa voimavaroja, mistä seuraa väsyminen, toimintakyvyn heikkeneminen, työnilon katoaminen, kyynisyys, tunne hallinnan menettämisestä, (ammatillisen) itsetunnon romahtaminen. Tässä kohtaa ollaan jo työuupumuksessa, mikä edesauttaa masennuksen syntymistä. Ja masennuksesta toipuminen työkykyiseksi, jaksavaksi ja elämänmyönteiseksi ei olekaan enää mikään sormien napsautusjuttu..

http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=160



Sitäkin on monen tasoista. On lievää, kohtalaista ja vaikeaa työuupumusta. Kannattaa puuttua asioihin siinä vaiheessa, kun uupumus on lievää. Uupumukseen saa sairauslomaa yleensä jonkun oireen perusteella (esim. ahdistus, masennus, univaikeudet). Tällöin palkkaa ei menetä. Suosittelen hankkimaan tuon pari viikkoa sairaslomaa. Sinä aikana ajatukset selkiytyvät ja irtautuu työstä sen verran, että tajuaa mikä oli vialla. Ja tietenkin on tärkeää jutella työterveyspsykologin kanssa, jotta päästään syiden äärelle ja toimintamalleja kyetään muuttamaan.



Terveisin nimim. "Kokemusta on"

Tukiaseman sivuilla kävin, osa kolahtaa, osa ei.



Nukun vielä yöni, en kärsi univaikeuksista. Yhdeksästä kohdasta viisi osuu kohdalle,

# Kokonaisvaltainen, kaiken kattava väsymys

# Asioihin ei jaksa puuttua

# Heikentynyt muisti ja keskittymiskyky

# Uuden oppiminen vaikeutuu

# Työn aloittaminen käy vaikeammaksi



Ja kaikenkaikkiaan olen kyseenalaistanut tätä työtä jo pitemmän aikaa. Kotihuolet eivät tietenkään helpota yhtään tilannetta. Kotona vain alkaa olla parempi näkyvyys tulevaisuuteen tällä htekellä. Itse silti roikun tässä väsymyksessäni. Välllä mietin, lietsonko itseäni entistä väsyneemmäksi miettimällä tätä väsymystä. Jos vain ponkaisisin tästä irti, lopettaisin väsyneenä olemisen. Onnistuisiko se.