Lue keskustelun säännöt.
Nainen, n. 40 vuotta: kummanlainen parisuhde olisi parempi?
21.03.2021 |
Noin 40-vuotias nainen, tässä olisi kysymys sinulle - kummanlainen parisuhde olisi miellyttävämpi tai paremmin sopiva sinulle:
A) Parisuhde, jossa rakkaus, intohimo, kipinä ja hyvä seksielämä säilyvät koko ajan? Parisuhde, jossa molemmat olette ns. täysillä mukana ja sovitte saumattomasti yhteen?
vai
B) Parisuhde, jossa rakkaus, intohimo, kipinä ja hyvä seksielämä laimenevat, rauhoittuvat ja menettävät merkityksensä, mutta suhde säilyy luotettavana ja toverillisena edelleen?
Tässä edellytyksenä siis, että molemmissa parisuhteissa on hyvä ja luotettava kumppani, jossa ei ole vikoja, ette riitele eikä muutenkaan mitään säröjä esiinny.
Kumpi vaihtoehto kiinnostaa? Perustele jos haluat.
Kommentit (10)
Siis kuka nyt varta vasten haluaisi että tunteet laimenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi noista vaihtoehdoista b olisi ikinä parempi?
Ihmisillä on erilaisia temperamentteja ja luonteenpiirteitä?
Eli joku voisi tykätä enemmän toverillisesta yhteiselosta kuin "suurten tunteiden" suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noista vaihtoehdoista b olisi ikinä parempi?
Ihmisillä on erilaisia temperamentteja ja luonteenpiirteitä?
Eli joku voisi tykätä enemmän toverillisesta yhteiselosta kuin "suurten tunteiden" suhteesta.
Ei voi
Omituinen kysymys. Haluanko että parisuhde laimenee?!
A, kunhan ei yhdes tartte asua eikä koko ajan nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaiseen voi vastata, liian mustavalkoiset vaihtoehdot. Oikeassa elämässä jotain noiden väliltä.
Molemmissa vaihtoehdoissa kumppani on luotettava eikä riitoja ole?
No tietysti vaihtoehto A.
Perusteluna ihan se että sovittaisiin saumattomasti yhteen ja rakkaus kukoistaa. Seksiä olisi.
Kuka haluaa kämppiksen muu kuin aseksuaali?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin juuri eroa koska alkaa näyttää että käsiini osui vaihtoehto b. Elän mieluummin yksin kuin haluten miestä joka kaipaa enemmän ystävää kuin rakastajatarta kumppanissaan. Todella tuskaista tulla koko ajan torjutuksi, se nakertaa itsetunnon ja saa hiljalleen inhoamaan toista. Eli rakkaus päätyy romukoppaan ja kumppanuus häviää siinä sivussa. Kausivaihtelun vielä ymmärrän, mutta jos molemmat eivät ole aseksuaaleja niin ei tuo vaihtoehto b pitkälle pötki.
Vierailija kirjoitti:
Mietin juuri eroa koska alkaa näyttää että käsiini osui vaihtoehto b. Elän mieluummin yksin kuin haluten miestä joka kaipaa enemmän ystävää kuin rakastajatarta kumppanissaan. Todella tuskaista tulla koko ajan torjutuksi, se nakertaa itsetunnon ja saa hiljalleen inhoamaan toista. Eli rakkaus päätyy romukoppaan ja kumppanuus häviää siinä sivussa. Kausivaihtelun vielä ymmärrän, mutta jos molemmat eivät ole aseksuaaleja niin ei tuo vaihtoehto b pitkälle pötki.
Vastaan alkuperäiseen kysymykseen, että A.
Muutama vuoden parisuhteen jälkeen on kuitenkin käymässä, kuten tässä vastauksessa eli suhteemme intohimo on laimenemassa. Siitä huolimatta olen saanut niin paljon enemmän. Itsekin mietin usein oma ropisevaa itsetuntoani. Kumppanini on kuitenkin kaikinpuolin todella rakastava, meillä on hellyttää ja pystymme keskustelemaan asiasta kuin asiasta. Hänelle ei kuitenkaan seksi suhteessa ole enää niin tärkeää kuin itselleni. Koska toistuva torjutuksi tuleminen on vaikuttanut tottakai myös itseeni, etten enää spontaanisti ehdota seksiä. Olenkin puolisolleni sanonut keskustellessamme aiheesta, että pelkään suhteemme päättyvän tästä syystä ennemmin tai myöhemmin, vaikka todella rakastan häntä ja itsellenikään seksi ole suhteen ainoa asia, eikä se ole ainoa tapa näyttää toiselle tunteensa tai kokea yhdessä hellyyttä tai yhdessä oloa.
Tilanne B voi kuitenkin tulla eteen suhteissa, joissa on koettanu esim. työssäuupumusta, sairauksia tai vakavia menetyksiä, joten kyllä me varmasti tämän kaikki ymmärrämme, ettei surressa omaista tule ensimmäisenä mieleen paneskella intohimoisesti ruuanlaiton lomassa keittiössä.
Niin, tämä on vaikea kysymys, jonka kanssa tasapainottelen itse jatkuvasti. Ystävieni kanssa voin jakaa "asiantuntevia" analyyseja eri aiheista tai lenkkeillä, johon kumppaniani en tarvitse, mutta mistä muualta pyydän seksiä kuin omalta kumppaniltani? En pyydä puolisoltani kuitenkaan, että hänen täytyisi vastata kaikkiin odotuksiin ja rooleihin, mutta seksi on vähän sellainen, etten oikein mielellään edes hänen pyytäessään (onneksi ei ole tehnyt niin) hakisi seksuaalista nautintoa muualta.
Miksi noista vaihtoehdoista b olisi ikinä parempi?