Mieheni isä sulki minut pois perinnöstään jo ennen kuin tapasin hänen poikansa
Suuttuisitko, jos tälläinen kävisi ilmi 5 vuoden suhteen jälkeen? Eli mieheni isä oli jo noin 7-8 vuotta sitten lahjoittanut osan omaisuudestaan silloin 25-vuotiaalle pojalleen , mutta kirjannut lahjakirjaan lahjoituksen olevan avio-oikeuden ulkopuolella. Kyt asia vaivaa aina, kun näen hänet.
Kommentit (53)
Siis ero mielessä, kun ei mennytkään putkeen?
Miksi ihmeessä suuttuisin? Sehän on vain ihanteellinen tilanne, että sulkeminen on tehty jo ennen puolison tapaamista, niin ei tarvitse edes miettiä onko se henkilökohtaista.
Eihän puolisot koskaan peri. Jos ei varta vasten tehdä just sellaista testamenttia. Ei sua ole kohdeltu mitenkään väärin.
Vanhempien kannalta asia on täysin selvä. Eli tuskin kukaan haluaisin ennakkoperinnön menevän miniälle mikäli lasten liitto päättyy eroon. Lakimiehet itseasiassa suosittelevat kyseisen kohdan lisäämistä lahjoituksiin tai testamenttiin.
Omat vanhempani tekivät näin ja aivan samoin aion tehdä itse.
Ei mulle kuulu appiukkoni raha-asiat mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä suuttuisin? Sehän on vain ihanteellinen tilanne, että sulkeminen on tehty jo ennen puolison tapaamista, niin ei tarvitse edes miettiä onko se henkilökohtaista.
En tiennyt, että noin voi tehdä. ap
Ajattelin toimia samoin. Lapsella ei vielä ole puolisoa.
No oletko ihan tyhymä? Tuohan on ihan normaali klausuuli ja jokainen järkevä vanhempi tämän ehdon testamenttiinsa kirjaa. Lakimiehet ehdottavat sitä jos et itse tajua.
Pää pois persiistä nyt senkin rahan kyttääjä.
Aion tehdä samoin. Kaksi aikuista lasta.
Järkevä isä, kyllä esimerkiksi suvun kesämökit yms on järkevä suojata juuri noin. Eihän tuo mitenkään kohdistu sinuun. Avio-oikeuttakin aletaan pohtia vain jos suunnitelmissa on ero tai toinen kuolee. Siinähän on kyse osituksen toteuttamisesta. Onko ero siis suunnitelmissasi?
Itse olen aikoinaan pyytänyt (ennenkuin edes olen miestäni tavannut), että vanhempani sulkevat tulevan puolisoni pois perinnöstä tai ainakin kesämökkiä koskevasta osuudesta. Kesämökki on tärkeä vanhemmilleni ja minulle, enkä halua, että mahdollisen eron tullessa mökki menisi exälleni.
Onnellisesti olen naimisissa ja mökin perittyäni se on ihan yhtälailla mieheni käytössä. Paperilla se vain tulee olemaan nimissäni.
Tuo on aivan normaali käytäntö. Minun vanhempieni perintö meni minulle, ja mieheni perintö menee hänelle, kun anoppi kuolee.
Kummallakaan ei mitään asiaa toisen perintöihin.
Ihan oikein. Miltä se tuntuisi, jos jokin perheessä mahdollisesti sukupolvia ollut asia, kuten vaikkapa maatila tai huvila, menisi avioeron sattuessa jonkun ex-puolisolle ja sitä kautta vaikka tämän exän uudesta uudesta liitosta syntyneille lapsille joilla ei ole mitään sukusiteitä paikkaan?
Tai jos jonkun elämäntyö pitäisi pilkkoa siksi että jälkeläisen puolisolla on oikeus perintöön?
Näin kirjoitan minäkin omaan testamenttiin.Ei tarvi jakaa jos ei halua omaa perintöään.
Naiset eroaa nykyään niin usein ja mitään omantunnontuskia niillä ei ole repiä mukanaan kaikki mikä lähtee.
Miksi se vaivaa? Äitikin sanoi aina suojaavansa rahani, vaikka olin silloin sinkku. Ei siinä ole mitään henkilökohtaista sitä kumppania vastaan vaan ainoastaan oman jälkeläisen turvaaminen niin että rahat pysyvät suvussa ja oikealla haltijallaan.
Minunkin vanhempani teki tuon testamentin. Ennen kuin tapasin mieheni.
Normikäytäntö.
Nuo tuohan ihan selvä syy jättää tuollainen mies ja suku. Ihan ennenkuulumaton temppu.
Normaalia. Noin minäkin tekisin.