Oon päättänyt aloittaa lakiopinnot, 55-vuotiaana

Hain nuorena tosi vaikeapääsyiselle alalla siihen aikaan, paras oli 7. varasija yli 300 hakijasta, kun 30 otettiin. Pääsin opistoon ja sille tielle jäin, pikkupaikkakunnalle jämähdin, perhe ja miehen työ jättivät vuosikymmeniksi sinne ja siellä oli vain amk, jossa suoritin kaksi tutkintoa aikuisopintoina, eri aikoina. Minua on hiertänyt aina se, että en saanut haaveilemaani tutkintoa. Nyt olen tajunnut, että lakiasiat ovat kiinnostaneet aina, muut ajattelemani alat ovat olleet vääriä. Pidän työstäni, mutta ala on vain se, minne satuin pääsemään ja mitä pystyi pikkupaikkakunnalla opiskelemaan.

Tilanne on joka tapauksessa se, että tulen jäämään työttömäksi tämän vuoden loppuun mennessä. Työnantaja on jäämässä eläkkeelle ja firmalle ei joudu jatkajaa. Meillä työtavat on niin vanhanaikaisia, että minun voi olla vaikea enää löytää tämän alan töitä. Olen tehnyt välillä pieniä kuvitustöitä muutamalle toimeksiantajalle ja niiden sekä säästöjeni avulla voisin opiskella, kun pidän vauhtia, saisin tehdä enemmänkin jos ehtisin. Taide ei kuitenkaan ole alani, vaan harrastus eikä se ole kovin työllistävä, ellei ole todella kova nimi.

Opiskelin tietotekniikkaa ja matematiikkaa muutama vuosi sitten avoimessa yliopistossa, kolmessa eri yliopistossa, ja pärjäsin hyvin, arvosanat 4-5 kaikesta. Nämäkään ei tuntuneet omalta alalta, en koe että koodarina olisin kuitenkaan huippu, vaan tein siinä aika paljon töitä saadakseni hyvän arvosanan. Matikka taas meni ihan helposti lähes virheittä. Noihin kuului myös esseitä ja tiedonhakua, ei ongelmaa. Tarkoitus on siis opiskella avoimessa yliopistossa niin pitkälle kuin vain ikinä on mahdollista sekä pitää vauhti kohtuullisena/nopeana ja hakea sitten jossain vaiheessa väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi.

Kysymys kuuluu: onko päätökseni hullu? Oikeastaan päätös on jo tehty, mutta silti mielipiteet kiinnostaa.