Olen pettynyt ihmiskuntaan.
Minua on lähes poikkeuksetta kohdeltu muita huonompana ihmisenä vaikka en olisì rehnyt ihmisille mitään. Lapsenakin lähes kaikki muut lapset kiusasivat minua ja kohtelivat minua huonosti vaikka minä yritin olla kiltti ja päästä mukaan leikkeihin. Aikuiset tiesivät asiasta mutta eivät auttaneet minua vaan päinvastoin syyllistyivät asiasta minua ikään kuin se olisi minun oma syy että minua kiusattiin.
Kommentit (3)
Täällä joku kirjoitti, että se on kohtalo.
EI ole!
Muistat varmaan jonkun v----mäisen kovaäänisen johtajan jostain menneisyydestä?
Ole HÄN! Ole äänekäs, mieti pari tekaistua hyvää tarinaa "menneisyydestäsi"; kerro kuinka kutsuit 30 lähintä ystävääsi isolle hyvipurjehdukselle kesällä, kerro kuinka hyppäsit benji-hypyn maailman korkeimmalta sillalta, kerro kuinka sinä olet maailman parhain ihminen, kiusaa henkilöä tapaamisessa äänekkäästi nolaten ja sitten huudat "hahaaaa etkö sinä osaa ottaa vitsiä vitsinä ja naurat räkäsesti päälle".
Olemalla se vittumainen ja äänekäs m----u muille, niin huomaat kuinka elämäsi muuttuu.
KILTTINÄ OLEMALLA ET SAA MITÄÄN MUUTA KUIN KURAA NISKAASI.
Miksi?
Koska kaikki haluavat olla sen ALFAN, eli johtajan, suosiossa.
PISTE!
No näinhän se menee yleensä, epäreiluutta on maailmassa ja ihmiskuntaan saa pettyä. Mutta sun pitää vaan ottaa toimijuus/subjektius oman elämäsi suhteen eikä jäädä makaamaan passiiviseen tilaan. Sinulle on sanottu monia neuvoja, aivosi ovat masentuneessa ja tukkoisessa tilassa, joten ala urheilla hiki pintaan ja varaa aika ammatinohjaukseen. Mies saa merkityksellisyyttä kun hänellä on suunnitelmaa positiiviseen.