Miksi menestyneet uranaiset eivät annat mitään omasta persoonastaan tai yksityiselämästään?

Koska työ- ja yksityiselämän väliin on vedettävä selvä raja. Jokaisella on oikeus suojella omaa yksityisyyttään.

Siksi kun me ei haluta kertoa omista yksityisasioista muille.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun me ei haluta kertoa omista yksityisasioista muille.

Kyse ei ole oikeastaan siitä, että pitäisi kertoa omista yksityisasioista muille, vaan siitä, että näyttäisi edes häivähdyksen inhimillisyyttä.

Siis missä yhteydessä näin on?

Talouselämä-lehdessä on aina haastattelun yhteydessä pieni tietolaatikko haastateltavasta ja siinä kerrotaan aina myös harrastukset ja perhe. Näin on kaikkien kohdalla, ei vain miesten.

:DDDD.

Taas nähdään miten miehet on oikeasti niitä tunteella käyviä vaikka yrittävät projisoida sen naisiin.

Matkan varrella olen kantapään kautta oppinut, että kannattaa miettiä hyvin tarkkaan, mitä omista henkilökohtaisista asioistaan kertoo ja kenelle. Koskee sekä työtä että yksityiselämää.

Kun on muutaman kerran saanut turpaan siksi, että on luullut ihmisiä luotettaviksi, mutta he ovatkin osoittautuneet mies- tai naispuolisiksi juoruämmiksi, miettii tarkkaan, mistä asioista avautuu.

No äläpä yleistä. Olen työskennellyt hyvin korkeassa asemassa olevien naisten kanssa. Yksi tarjosi koko johtoryhmälle kakkua, kun tuli viidettä kertaa mummoksi. Toinen kiroili rakastavasti poikaansa, joka oli urpoillut pyörällään ranteensa poikki. Esimerkkejä on valtavasti.

Tässähän on iso ero juuri sillä onko mies vai nainen.

Miesjohtajaa, joka kertoo jotain omasta elämästään, pidetään heti helposti lähestyttävänä jne.

Naisjohtajaa samoilla esittelyillä pidetään heti liian pehmeänä. Oma kokemus on, että naisen on oltava kovempi alussa jotta hänet otetaan vakavasti.

Ja kannattaa muistaa, että tuollaiset esittelyt ihan kenestä tahansa on pintaraapaisu eikä oikeastaan kerro yhtään mitään. Yksikin miesjohtaja esittelyssään kertoo arvoissaan perheen menevän kaiken edelle ja antaahan se hyvän kuvan, mutta tosiasiassa hän pyörittää salasuhdetta jo useampaa vuotta, tekee töitä lähes ympäri vuorokauden jne.

Monilla työpaikoilla on korrektia ja asiallista olla jokin muu kuin oikeasti on. Suuri osa ihmisen todellisesta itsestään suljetaan pois. Persoona kaventuu. On hyväksyttävää esimerkiksi puhua sienestämisestä tai hiihtämisestä, tämä on yhtä kuin hyvä ja johtotehtävään sopiva ihminen. Ei hyväksyttäviä puheenaiheita ovat parisuhde tai muutkaan ongelmat, rahahuolet, ikävät kokemukset, uskonnollisuus, seksi, saatikaan mitkään yliluonnolliset tai muut marginaalin asiat. Se on hyvin kapea se muotti, mihin ihmiset itsensä pistää työpaikoilla. Ja tämä koskee menestyviä ihmisiä, erityisesti akateemisissa työympäristöissä. Johtaja-asemassa toimivia. Sitten kun mennään alaspäin hierarkiassa, niin vapautumista tapahtuu myös jutunaiheissa.