Onko kellekään käynyt niin että löytänyt pysyvän elämänkumppanin vasta kun on ns. Luovuttanut asian suhteen kokonaan?

Ei ole ainakaan mulle. Tosin olen vasta aloittamassa luovuttamaan.

m.

Ei mullakaan ole tärpännyt. Tosin luovuttamisesta on vasta vuosi. Kivoja miehiä oon kyllä tavannut, mut ei tullut mitään. Deittailu vaan ollut rennompaa kun ei odota mitään ja tiedän arvoni paremmin!

Itse luovutin liki 10 vuotta sitten ja eipä ole tarvinnut edelleenkään hätistellä pois vääriäkään.

N44

Itse luovutin liki 10 vuotta sitten ja eipä ole tarvinnut edelleenkään hätistellä pois vääriäkään.

N44

Ei.

Poikuus 48

Itse luovutin 9 vuoden sinkkuuden jälkeen 31 vuotiaana. Päätin, että elämäni on täyttä ja onnellista yksinänikin. Ja koin myös aidosti onnea ja helpotusta. Eipä mennyt kauaa siitä kun tapasin nykyisen puolisoni, nyt on perhe ja yhteistä elämää 8 vuotta takana.

Ei. Luovuttamisen jälkeen aloin olla tyytyväisempi elämääni. Muuta vaikutusta ei ollut.

Luovutin ja tavattiin uudelleen myöhemmin. 

Viisi vuotta yhteistä taivalta nyt takana. 

Sen olen ainakin huomannut, että hakemalla hakien ei löydä mitään. Ei sitten niin yhtään mitään, edes viestikaveria. Sitten kun nakkaa hanskat tiskiin ja huvikseen vaan ajan kuluksi heittää jollekin viestiä, niin kas kun onkin innoissaan vastailemassa takaisin. On se omituista.

Itse luovutin joulukuun 2000 lopulla. Oisko ollut tapaninpäivänä, kun sanoin, etten aio perustaa perhettä. Tammikuun 2001 puolivälissä alettiin seurustella ja edelleen ollaan yhdessä silloisen ihastuksen, jonka suhteen lopullinen luovuttaminen kävi, kanssa.

Kyllä. Tosin koulukiusaamisen takia elin jo valmiiksi siinä uskossa että olen niin vastenmielinen ja vajaa, että tulisin kuolemaan neitsyenä.