Mikä on tämän jutun ydinsanoma? Vanhat vanhemmat, HS
Kommentit (8)
No siinä oli tosi paljon erilaista asiaa, mutta ainakin nyt se, että siinä missä aiempina vuosisatoina tilastot ovat kertoneet, että vanhan synnyttäjän lapset jäävät lyhytikäisemmiksi, nykyään onkin niin, että lapsen hankkiminen myöhemmällä iällä on lapsen etu, koska iäkkäämmät äidit ovat paremmin koulutettuja ja varakkaampia.
Muistakaapa nyt sitten, että näin on tilastojen mukaan, jutussa ei ole kyse yksilöistä.
Asemansa vakiinnuttavilla vanhemmilla on varaa antaa lasten harrastaa ym. mitä lapsi nyt kaipaa kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, eli perus porvarillista paatosta, mitä nyt Hesarilta voi odottaakin.
Vierailija kirjoitti:
Asemansa vakiinnuttavilla vanhemmilla on varaa antaa lasten harrastaa ym. mitä lapsi nyt kaipaa kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, eli perus porvarillista paatosta, mitä nyt Hesarilta voi odottaakin.
Taisit lukea jutun pintapuolisesti tai jättää kesken. Tutkimushan perustuu tilastoihin. Siinä puhutaan myös onnellisuudesta sekä parisuhteiden kestämisestä. Jutun mukaan alle 23-vuotiaana lapsen saaneiden miesten onnellisuus laskee eikä enää kohoa, ja nuorempana lapsensa saaneet eroavat todennäköisemmin. Näin ei ole vanhempana lastensa saaneiden kohdalla.
Edelleen sitten kyse on tilastoista, eli niitä vastaan ei oikein voi argumentoida sanomalla, ettei meille ole ainakaan käynyt noin. Tilastot eivät sitä väitäkään, että kaikille käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asemansa vakiinnuttavilla vanhemmilla on varaa antaa lasten harrastaa ym. mitä lapsi nyt kaipaa kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, eli perus porvarillista paatosta, mitä nyt Hesarilta voi odottaakin.
Taisit lukea jutun pintapuolisesti tai jättää kesken. Tutkimushan perustuu tilastoihin. Siinä puhutaan myös onnellisuudesta sekä parisuhteiden kestämisestä. Jutun mukaan alle 23-vuotiaana lapsen saaneiden miesten onnellisuus laskee eikä enää kohoa, ja nuorempana lapsensa saaneet eroavat todennäköisemmin. Näin ei ole vanhempana lastensa saaneiden kohdalla.
Edelleen sitten kyse on tilastoista, eli niitä vastaan ei oikein voi argumentoida sanomalla, ettei meille ole ainakaan käynyt noin. Tilastot eivät sitä väitäkään, että kaikille käy.
Miten onnellisuus tilastoidaan? Aivan oikein, kokija itse kertoo siitä, joten se ei ole mitattavissa luotettavasti kuten ei mikään muukaan kokemus.
Vierailija kirjoitti:
aiempina vuosisatoina tilastot ovat kertoneet, että vanhan synnyttäjän lapset jäävät lyhytikäisemmiksi.
Ja tuo johtui siitä että näissä tilanteissa lapsi jäi useammin orvoksi ja se lisäsi lapsen kuolemanriskiä. Kun jätettiin laskuista pois ne jotka menettivät äidin ennen aikuisikää, ei eroa lapsen eliniässä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asemansa vakiinnuttavilla vanhemmilla on varaa antaa lasten harrastaa ym. mitä lapsi nyt kaipaa kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, eli perus porvarillista paatosta, mitä nyt Hesarilta voi odottaakin.
Taisit lukea jutun pintapuolisesti tai jättää kesken. Tutkimushan perustuu tilastoihin. Siinä puhutaan myös onnellisuudesta sekä parisuhteiden kestämisestä. Jutun mukaan alle 23-vuotiaana lapsen saaneiden miesten onnellisuus laskee eikä enää kohoa, ja nuorempana lapsensa saaneet eroavat todennäköisemmin. Näin ei ole vanhempana lastensa saaneiden kohdalla.
Edelleen sitten kyse on tilastoista, eli niitä vastaan ei oikein voi argumentoida sanomalla, ettei meille ole ainakaan käynyt noin. Tilastot eivät sitä väitäkään, että kaikille käy.
Miten onnellisuus tilastoidaan? Aivan oikein, kokija itse kertoo siitä, joten se ei ole mitattavissa luotettavasti kuten ei mikään muukaan kokemus.
Mitä tarkoitat? Että jos tehdään onnellisuustutkimusta, ja siitä löytyy jotain tendenssejä, ne eivät voi mitenkään olla luotettavia, kun ne ovat ihmisen itsensä kertomaa? Ja siksi ei pidä tutkia sitä, mitä ihmiset ajattelevat omasta elämästään, vai?
Jo on erikoista ajattelua.
Jutussa sanottiin myös:
”Julkisen keskustelun perusteella naiset hankkivat lapsia aina väärässä iässä, joko liian nuorina tai liian vanhoina. Lisäksi he hankkivat lapsia väärän lukumäärän – liikaa tai liian vähän”, hän sanoo.
”Tämä suhtautuminen hallitsee hämmentävästi keskustelua vuosikymmenestä toiseen.”
ja
"PERHEKOON muutos peittää alleen hätkähdyttävän havainnon: iäkkäät äidit eivät ole uusi ilmiö. 1800-luvulla naiset saivat yli 35-vuotiaina yhtä paljon lapsia kuin nyt. Tämä johtui siitä, että perheet ylipäätään olivat isoja eivätkä kaikki lapset eläneet aikuisiksi.
Kun perhekoko alkoi 1900-luvulla pienentyä, tavallaan katraan viimeiset lapset jäivät pois. Siinä missä äidit olivat ennen saaneet keskimäärin kuusi lasta, 1900-luvun alussa heistä syntyi enää neljä ensimmäistä. Sotien jälkeen perhekoko pieneni entisestään. Myös neljäs ja kolmas lapsi jäivät usein pois.
1970-luvun taitteessa tilanne muuttui taas. Naiset opiskelivat yhä kauemmin, aloittivat työelämän myöhemmin ja seurustelivat pidempään ennen perheen perustamista. Synnyttäjien keski-ikä alkoi nousta.
”Kun aiemmin hankittiin lapset ikävuosina 23, 25, 27, 30, 33 ja 37, hankitaan nyt vain ikävuosien 33 ja 37 lapset.”
Nämä jutut olisi ihan hyvä muistaa tässä vanhemmuuskeskustelussa.
Eihän tuossa ole mitään uutta. Onhan tuota puhuttu monesti, että vanhat vanhemmat onnistuu paremmin lasten kanssa kuin nuoret. Sehän on luonnollista. Vanha voi olla huono ja nuori hyvä, mutta yksilötasolla ihminen kehittyy. Se vanha ja huono vanhempi olisi ollut vielä huonompi nuorempana ja se nuori ja hyvä olisi vielä parempi vanhemmiten. Olisihan se outoa, että elämä ei toisi ihmiselle mitään taitoja vuosien saatossa....