Kaveriani pyydettiin kummiksi ja hän väittää, että kummeus ei ole enää uskonnollista kasvatusta ja minun mielestäni siinä on perinteisesti vahva uskonnollinen pohja. Kuulemma nykyään on tapana olla lapselle turvallinen tukea antava aikuinen. Hänen mielestään kummeudesta ei missään nimessä saa kieltäytyä, vaan se on suurin loukkaus mitä voi olla. Vaikka ei edes itse kuuluisi mihinkään uskontokuntaan, tulisi silti olla edes "nimellinen kummi". Että pitäisi ottaa vaan kunniana olla kummi vaikka itse edustaisi ihan toista uskontoa tai ei mitään.

Miten siis on? Mitä te odotatte lapsenne kummilta ja voiko kummeudesta kieltäytyä kohteliaasti? Jos kieltäydytään, loukkaantuisitko?

Vastaa

Ilmoita asiattomaksi