Mulle ei puhu kukaan joten puhun itsekseni

Vaikka ihmiset on tässä vieressä ei olla kuulevinaankaan mitä heille sanon. Muu perhe istuu kahvilla 2 metrin päässä musta ja jään silti täysin ulkopuoliseksi. Miksi kukaan ei puolusta kiusattua koskaan vaan tylysti jätetään täysin yksin.

Olen ala asteesta saakka kärsinyt kiusaamisesta erilaisuuteni takia. Olin aina se lihava ja kömpelö + arka liikunnallisissa jutuissa. Kaiken lisäksi vielä laaja alaiset oppimisvaikeudet päälle niin varmasti saa selkäänsä.

Enkä uikuta , itsepä olen jäänyt tänne , olisin voinut tehdä toisin ja säästää rahaa jotta pääsisin omilleni mutta ei se mennykään niin kun jouduin ulosottoon omien hölmöilyjen takia. Otin pikavipeistä ilon irti että olis rahaa päästä käymään kaupungilla, silloisten koulukavereiden kanssa. Tajusin kyllä että hekään eivät mitään kavereita olleet, mun maksamat tavarat kelpaa , mutta jutteleminen ei.

Sama meno on jatkunut aikuisena , olen vaan ulkopuolinen vaikka huutaisin kurkku suorana et joku reagoi. Ehkä en tuu ikinä saamaan kavereita ja ihmisten hyväksyntää, minkäs mä erilaisuudelleni voin kun se on syntymästä asti riesana.

Hävettää vaan olla se jota kartetaan kuin ruttoa mut joo eipä mahda minkään. Mulla on ollut psykoosi viime kesänä ja se yrittää kyllä taas vahvasti tulla esiin. Kuinka monesti ihminen voi seota ilman että ei aivotoiminta lopullisesti kärsi ?