Jos tykkäisit paljon sellaisen miehen luonteesta, jonka ulkonäkö ei viehätä, voisitko alkaa tapailla häntä?

Voisin. Ulkonäkö on toissijaista.

Tuskinpa ihastuisin pelkästään juttujen perusteella. Korkeintaan ajattelisin, että vaikuttaa mukavalta ihmiseltä. Mutta kyllä ulkonäön suhteen pitää olla kipinää heti alussa.

No on sillä sen verran väliä että luontaan työntävän näköistä en pystyisi tapailemaan, mutta jos ihan normaali niin ei ongelmaa, ei tarvi olla hyvännäköinen

Voisin, mutta jos seksuaalista vetovoimaa ei ala muodostua niin suhde on tietysti mahdoton ajatus.

Ainakin mulla käy aina niin, että jos tutustun ihanaan tyyppiin niin se alkaa näyttääkin maailman komeimmalta.

Kuulostat aika pinnalliselta. Jos tyyppi on hyvä niin miksi sille pitää hakea vielä ulkopuolista hyväksyntää?

Aiika katkeralta kuuullostaa. Voiko pellkkään luonteeeseen ihastua. Ja nyt minää oleen syntisen syvissä vesissä veistelen tuskaaani haikaljojen hampaiissa verta vuodattaen haaavojani joista saaavat vainun.

Valitettavasti en pystyisi suhteeseen. Nuorempana koin ettei ollut varaa valita ja aloin juttuihin sellaisten kanssa jotka ei yhtään viehättäneet siinä mielessä mutta olivat minusta kiinnostuneita. Ei onnistu enää. Olen mieluummin yksin kuin epähaluttavan ihmisen kanssa samalla haaveillen jostain muusta.

En, näin on tapahtunut. Ymmärsin jättää miehen väliin, koska hänen fyysinen olemuksensa ei riittänyt. Oli ylipainoa.

Tavallinen ulkonäkö ei ole este, jos muut asiat täsmäävät ikä, elämäntavat ja luonne.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulla käy aina niin, että jos tutustun ihanaan tyyppiin niin se alkaa näyttääkin maailman komeimmalta.

Kuulostat aika pinnalliselta. Jos tyyppi on hyvä niin miksi sille pitää hakea vielä ulkopuolista hyväksyntää?

Miksi oletat, että ap on nainen, joka pohtii tällaista? Mitä jos hän onkin omasta mielestään ja mahdollisesti muiden suusta kuultuna olevansa ruma mies, joka haluaa tietää, voisiko naiset alkaa tapailla häntä, jos henkisesti natsaisi?

Jos ei niin ruma olisi, että lapsetkin itkisivät nähdessään, niin voisin jatkaa. Pitemmän päälle toisen ulkonäkö   tottumisen myötä menettää merkitystään. Toistan ellei ole aivan hirveä.

Itse olen montakin kertaa huomannut alkavani tuntea tuttavuuden myötä vetoa henkilöön, jonka ulkonäöstä en ole alkuun pahemmin pitänyt.

No jos ulkonäkö olisi mun mielestä jostain syystä oikeasti vastenmielinen, niin sitten en kyllä voisi, mutta loppuviimein sellaiset ihmiset on harvassa.

Mä en ole kovin ulkonäkökeskeinen. En oikeasti kykene keksimään miltä näyttäisi mies johon en missään nimessä ihastuisi. Etäihastus ei silti välttämättä jatkuisi livenä. Minulle ääni on todella tärkeä ja kiinnostus voisi lopahtaa sillä sekunnilla kun avaa suunsa. Toki jos oltaisiin puhelimessa puhuttu niin se olisi selvillä. Toinen juttu joka puhelimessa ei selviä on tuoksu. Olen aika nenäni vietävissä. En osaa edes sanoa millainen se minua mielyttävä tuoksu on. Kai se on ne kuuluisat feromonit jotka jonkun toisen kanssa natsaa ja toisen kanssa taas ei.

Jos henkisesti natsaa niin jopa tietynlainen rumuus alkaakin tuntua viehättävältä ja seksikkäältä. Ei kuitenkaan siinä tapauksessa että on järkyttävä ylipaino tai huono hygienia.

Fyysinen viehätys on pakko olla, jos aikoo seksiä harrastaa, mutta se ei aina ala heti ensinäkemällä. Toki täysin mahdottomat tapaukset melko lailla pystyy sanomaan parissa sekunnissa.

Miettiikö ihmiset tosiaan näin tarkkaan mitä tekevät? Itse en osaisi edes vastata em. kysymykseen. Toinen ihminen ja viehätys on monen tekijän lopputulos. Jokaiselle löytyy joku se on varmaa.

En voisi jatkaa tapailua. Olen yrittänyt, mutta ei siitä tapailusta mitään tullut, kun en halunnut edes olla miehen lähellä. Yksittäinen epäviehättävä piirre ei haittaa, mutta jos yleisesti olemus tai ulkonäkö ei viehätä, en myöskään ala tuhlata kummankaan osapuolen aikaa jatkamalla tapailua. Niin pakottavaa tarvetta minulla ei ole päästä parisuhteeseen, että olisin valmis joustamaan tällaisessa asiassa.

En. Jos ulkonäkö ei miellyttäisi minua niin tuskin ihastuisin. Voi siis teoriassa olla rumakin, mutta täytyy miellyttää minua.

Olen näin tehnytkin, tutustuttiin töissä, mies ei viehättänyt ollenkaan ulkoisesti, muistan jopa ajatelleeni, että hän on "ruma", mutta osoittautui ihan huipputyypiksi. Nyttemmin hän on aviomieheni ja lasteni isä ja mielestäni ihan älyttömän komea ja seksikäs!

Kai se kauneus tosiaan on katsojan silmässä.