Suhde umpikujassa
Jaa-a, mistäköhän sitä alottaisi. Ollaan avopuolison kanssa oltu nyt 4-vuotta yhdessä, josta 3 on asuttu saman katon alla. Seksielämä oli ensimmäisen mitä sanoisin ~2v hyvinkin aktiivista, puhutaan sellaisesta 4-6x viikossa, sekä haluja oli molemmin puolin. Nyt viimeisen parin vuoden mittaan kuihtunut kasaan. Ja se mitä tarkoitan kasaan kuihtumisella on tämä;
Minulla on haluja ~ joka toinen päivä. 8-9/10 kun ilmaisen halujani minut ammutaan hetken kiusallisuuden jälkeen alas selitteellä, että ei vaan nyt kiinnosta mitä jos myöhemmin, x y z. En paljoa valehtele jos sanon, että puoliso on tehnyt viimeisen ~1.5v mittaan yhdellä kädellä laskettavan määrän aloitteita, joista jokainen on ” voidaanko harrastaa seksiä tänään ”, jonka jälkeen kaikki tekeminen on minun vastuullani. On niin turhauttavaa kun tuntee olevansa täysin mielenkiintoa herättämätön pötkö, jonka kanssa nussitaan velvollisuudesta maaten selällään sängyssä hieman jalkoja levittäen.
No, tämä absoluuttinen nollakiinnostus kanssani seksin harrastamiseen yleensä johtaa noin kerran ~2kk minun alitajuntaiseen protestiin jossa itseltänikin loppuu kaikki kiinnostus sekä ajatus masturboinnista hänen ollessa pois miellyttää enemmän. Joka ikinen näistä ” paastoista ” on päättynyt siihen, kun kertakaikkiaan jonkun 1.5kk kohdalla tekee niin paljon mieli että yrittää ja toiselle sopii silloin.
” No pitäskö puhua sen kanssa ”
No pitäisi, sekä voi pojat on puhuttu. Tulema on aina sama kehäpäätelmä, jossa syy ei ole hänen haluttomuudessaan, vaan minun epäromanttisuudessani ja kyvyssäni osoittaa huomiota jonka myötä tämä kokisi haluja. Joka kerta kun kissa on pöydällä ja tämä tulee ilmi jaksan kohdella puolisoa kuin lasta ja antaa tälle kaiken huomioni ja läheisyyteni ~ 3 viikon ajan vain todetakseni, ettei mikään muuttunut. Ei se nyt sinällään kai mikään ihme ole, että mikäli ei itse saa minkäänlaista huomionosoitusta ja läheisyyttä kotona, että ei itsekkään jaksa pidemmän päälle aina yrittää ja olla yhtä auringonpaistetta.
Ja nyt se isoin ongelma. Puoliso kaakattaa jatkuvasti naimisiinmenosta ja lasten hankkimisesta. En tiedä miten luolamies olen, mutta kammottaa ajatus sitoutua ihmisen kanssa loppuelämäksi ( paperilla ) hankkien lapsia tämän kanssa, kun nyttenkin jo on näin vaikeaa. Voin vaan kuvitella miten vähissä on minkäänlainen huomiointi, läheisyys ja tämän aloitteellisuus ja seksi, kun on moninkertainen määrä tekemistä ja henkistä rasitusta arjessa nykyiseen verrattuna. Viimeaikoina nainen on myös alkanut hankkimaan paljon miespuolisia kavereita. En ole mustasukkainen, kunhan tuon ilmi.
Lyhyesti lopputiivistys;
Suhde on täysin yksipuoleinen, jossa minä järjestän yllätyksiä, tekemistä, kannan aamiaista sänkyyn mitä ikinä huomionosoitusta lähes päivittäin. Nainen ei tee mitään, mutta haluaa kuun taivaalta, sekä osaa aina huomautella jos palvelun taso laskee, sekä miten hän on kenties huolestunut tästä. Tämä kaikki kulminoituu seksiin jota ei ole paitsi minun aloitteestani ja silloinkin harvoin. Pidemmän päälle tämä tekee omakuvalle aika hyvää, kun et muista milloin puoliso olisi viimeksi vaikkapa halannut takaapäin tai tarrannut munasta kiinni olohuoneessa. Tästä toimimattomuudesta huolimatta nainen muistaa huomautella, että nyt pitäisi piakkoin päästä naimisiin ja mielellään heti alkaa tekemään lapsia ( sillon varmaan saisi seksiä päivittäin hedelmöitykseen saakka ). Tekisi mieli lopettaa suhde, koska koen tehneeni kaikkeni.
Kommentit (9)
"Oletko koskaan nähdyt aavikon muuttuvan sademetsäksi?"
Nosta kytkintä! Heti!!
Minun korvaan jäi tuo levitä vaan jalkasi...siis jos teidän seksi on vain tuota, ei ihme ettei nainen halua muuta. Sano jos olen väärässä, mutta ei se pelkkä pano ole naiselle juuri mitään.
Meillä seksin saralla hieman sama tilanne kuin ketjun aloittajalla:
Uusiopari, lapset käytännössä jo maailmalla, hyvät työpaikat, terveyttä, sopivasti rahaa ja huoletonta vapaa-aikaa. Kotityöt jaetaan ja toista huomioidaan kosketuksin ja sanoin.
MUTTA. Alun villin seksin jälkeen homma on muuttunut täysin minun aloitteistani riippuvaksi. Ja käytännössä 9/10 saan pakit - koska vaimollani on väsymystä, muuta ajateltavaa, aikaista herätystä, pikku kremppaa etc... Intohimoa omaa ukkoa kohtaan kuulemma olisi, mutta kun sitten rauhallisesti yritän kysyä, missä se piileksii tai miten sitä toimillani mahdollisesti voisin esiin houkutella, on seurauksena yleensä myrkyllinen purkaus siitä, kuinka "miksi sinä siitä taas puhut ja eikö sulle miikään ei riitä"! Enhän minä kuuta taivaalta haluakaan - hyvin riittäisi kaksi kertaa viikossa.
Naisten näkemystä kaipaisin.
M53
Olette erilaisia. Joillekin - naisille tai miehille - seksi ei vain ole niin kovin tärkeää.
Erotkaa.
En kyllä todellakaan helposti kehottaisi näin ulkopuolisena lähtemään suhteesta, mutta jos kaikki kertomasi pitää paikkansa, niin eihän tuo hyvältä vaikuta.
Kuinka paljon suhteessa pitäisi muuttua, että tuntisit olosi siinä hyväksi? Voisitko uskoa, että muutos olisi pysyvä vuosien ja vuosikymmenten ajan, lastenkasvatuksen kiemuroiden keskelläkin, vaikka kumppanisi lupaisikin muuttua, ja vaikka jopa aluksi näyttäisi muuttuvan?
Mihinkään terapioihin en uhraisi aikaa, vaivaa ja rahaa jos suhde on jo tässä vaiheessa noin suurissa vaikeuksissa. Eri asia ehkä jos niitä lapsia ja yhteistä historiaa olisi siellä paljon pelastettavana. Ei kaikki suhteet vaan onnistu eivätkä kaikki ihmiset sovi toisilleen, ei sille mitään mahda.
Suosittelisin nostamaan kytkintä mahdollisimman pian. Älä ainakaan erehdy naimisiin tai lapsia hankkimaan. Seksi voi piristyä juurikin siihen hedelmöitymiseen asti, mutta veikkaisin et sen jälkeen luukut menee entistä tiukemmin kiinni.
Lasten jälkeen niitä tekosyitä vasta löytyykin. Voin toki olla väärässäkin, mutta vahvasti epäilen.
Käy vasektomiassa ja nauti siitä raskauden yrittämisestä
Tekstistäsi ei käynyt mitenkään ilmi, että miksi olette vielä yhdessä. Koska kuitenkin olette, siihen on varmaankin joku syy. Se nyt vaan on niin, että ihmiset suhteen rakastumisvaiheessa saattavat haluta kumppaniaan todella paljon, mutta kun se ensimmäinen 2v on kulunut (joka siis on tutkitusti se aika, jonka rakastuminen kestää) ja "arki" rullaa sisään, hormonit asettuvat ja tilanne normalisoituu. Se on yleensä ensimmäinen virhe, että ihmiset ajattelevat että "Se oli tosi villiä aiemmin, ehkä siitä tulee villiä vielä uudestaan". Kuinka saat ihmisen ihastumaan ja rakastumaan itseesi uudelleen, varsinkin kun olette koko ajan parisuhteessa? No et oikein mitenkään. Jotkut ehkä kokevat uuden rakastumisvaiheen kumppaniinsa, mutta yleisimmin siihen vaaditaan väliero, ehkä pettämisen aiheuttama kriisi tai joku muu suuritunteinen, suhdetta repivä kriisi. Tämä tilanne on nyt se "normaali tilanne". Joko keksit syyt miksi jatkaa ja kestät nykytilan. Tai sitten et ja etsit jonkun uuden ja toivot kovasti, että hän on normaalistikin seksuaalisempi kuin nykyinen.
Et ole naimisissa, eikä lapsia. Nyt äkkiä takavasemmalle siinä, tumputtaa voi sinkkunakin eikä tuu morkkista kun kerran kuussa käyt maksullisella.
On todennäköisempää, että lasten ja vihkimisen jälkeen tilanne EI parane kuin että se paranisi. Ihmeitä tapahtuu toki, muille...