Mitä tehdä kun on mieli maassa?

Oon siis ollut masentunut jo reilut kaksi vuotta. Silloin kun tämä kaikki alkoi, hain kyllä apua, mutta se tyssäsi. En tiedä, mitä teen, koska tällä hetkellä olen tosi lamaantunut. Toivoisin, että jonain päivänä tämä helpottaisi, luottaisin itseeni ja voisin ehkä perustaa perheen. Tällä hetkellä tulevaisuus on suht toivoton ja välillä vietän itkien päiväni sängyn pohjalla.

Kaiken lisäksi opiskelen ja käyn töissä. Opiskeluista minulla on sellainen olo, että sinnitellään nyt sitten. Työt menee autopilotilla, mutta siellä olen lähinnä hiljaa. Liikuntaa harrastan, koronan takia teen kävelyitä, muuten käyn salilla.

Mä en tiedä edes, miksi olen masentunut. Tai no ehkä ulkopuolisuus, kiusatuksi joutuminen perheettömyys, liika kiltteys ovat päällimmäisiä syitä. Olen varmaan liian herkkä tähän maailmaan. Ikään kuin olisin jossain saaressa sumun ympäröimänä ja muut olisi siellä muualla. Toisinaan ajatukset ovat todella itsetuhoisia. En tiedä, näkeekö minusta tätä päällepäin.

Mitä siis tehdä kun tämä jatkuu, jatkuu ja jatkuu. En voi elää elämääni näin. Onko joku kenties saanut apua masennukseen ja sitten se on helpottanut? Miltä se tuntui kun taas näki elämän? Muitakin kokemuksia saa kertoa