En löydä sellaista, joka sytyttää - paitsi yhden, jota en saa(nut)

Oletko mies vai nainen? Mikä siinä toisessa oli sellaista mitä muista ei löydy?

Ai enkö ollutkaan sitä mitä halusit, ihan toista kyllä minulle sanoit :(

Olen sellainen, että sytyn harvoista. Sitten se vielä sammuukin helposti, jos asiat ei kohtaa että sen toisen kanssa voisi miettiä yhteistä tulevaisuutta. Olen nainen. Se on se kemia, jota ei vaan oo kaikkien välillä.

Itse tapasin kivan miehen mutta en syty hänelle myöskään. On tosi surullista koska haluaisin syttyä! Ähh... yleensä tällaista ongelmaa ei ole ollut, nyt vaan hänessä on ulkoisesti "liikaa" asioita jotka häiritsee...

Sinulla on pakkomielle. Terapia saattaisi auttaa. Siihen on myös lääkitystä saatavilla. Oma päätöksesi, miten elämäsi käytät.

Josko olet pohjimmiltasi aseksuaali, eli alitajuntaisesti torppaat potentiaaliset henkilöt. Olisitko oikeasti pystynyt pysyvään suhteeseen ainoan rakkautesi kanssa? Toinen vaihtoehto on se, että rakastut tulisesti vain kerran elämässään, ja se pitää vain hyväksyä ja elää yksin.

Näin kävi minulle, eikä ole ollut valittamista:)

Vähän samaa mulla. Kiinnostun yleensä sellaisista, joita en voi saada; varattu tai liian nuori tai sitten kaikkea muuta kuin sopiva. Turhalta tuntuu ryhtyä mihinkään, jos en ole 100% liikkeessä, niin olen sitten yksin.

Toistaiseksi sama tilanne. Sen suhteen päättyminen oli niin kivuliasta ja iso pettymys etten sen jälkeen ole enää edes viitsinyt yrittää. Jos sellainen ihme tapahtuisi että joku itseäni kiinnostava sattuisi kiinnostumaan minusta, sekin juttu kuitenkin päättyisi samalla tavalla. En halua kokea samaa uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen sellainen, että sytyn harvoista. Sitten se vielä sammuukin helposti, jos asiat ei kohtaa että sen toisen kanssa voisi miettiä yhteistä tulevaisuutta. Olen nainen. Se on se kemia, jota ei vaan oo kaikkien välillä.

Kuulostaa ainakin vähän siltä että et vaan ole syystä tai toisesta ole valmis sitoutumaan. Vai oletko aivan varma että kaipaat ja haluat sitoutumista ja parisuhdetta mutta oikeaa ei ole vaan löytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sellainen, että sytyn harvoista. Sitten se vielä sammuukin helposti, jos asiat ei kohtaa että sen toisen kanssa voisi miettiä yhteistä tulevaisuutta. Olen nainen. Se on se kemia, jota ei vaan oo kaikkien välillä.

Kuulostaa ainakin vähän siltä että et vaan ole syystä tai toisesta ole valmis sitoutumaan. Vai oletko aivan varma että kaipaat ja haluat sitoutumista ja parisuhdetta mutta oikeaa ei ole vaan löytynyt?

Edellisessä suhteessa välillämme oli kemiaa. Ja paljon yhteisiä ajatuksia, tekemistä jne. Emme saaneet soviteltua kummankin elämää yhteen. Elämme aivan eri vaihetta. Yks mies, johon tunsin valtavaa vetovoimaa. Olikin varattu sillon.

Jo 70-luvulla eli viisaus, että ronkelit joutuvat runkkaamaan. Ei mitään uutta auringon alla.

Sama ongelma. Olen 46 v ikään mennessä ihastunut tasan yhteen mieheen. Sainkin hänet seurustelusuhteeseen noin vuodeksi, mutta se loppui miehen alkoholiongelman ja kännissä uhkapelaamisen ja pettämisen takia. Tämä parisuhde oli kun olin 32-vuotias.

Ihan teininä oli jotain julkkisihastuksia muutama, mutta tosielämässä siis vain tuo 1 mies. Olen kolme kertaa yrittänyt seurustella ihan mukavien ja kunnollisten miesten kanssa vaikken olekaan ihastunut, toivoen että joku kiintymys ajan kanssa tulisi ja sitä kautta rakkaus. Mutta seksi on alkanut tökkiä ja on muuttunut pelkäksi kaveruudeksi.

Taitaa olla melko yleistä naisten keskuudessa. Entinen avovaimoni ja pari entistä naisystävääni olivat vuosia sinkkuna ennen minua ja ovat olleet vuosia sinkkuna jälkeeni. 

Ihmettelen aina, että miksi, mutta tämä ketju auttaa minua vähän ymmärtämään asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Josko olet pohjimmiltasi aseksuaali, eli alitajuntaisesti torppaat potentiaaliset henkilöt. Olisitko oikeasti pystynyt pysyvään suhteeseen ainoan rakkautesi kanssa? Toinen vaihtoehto on se, että rakastut tulisesti vain kerran elämässään, ja se pitää vain hyväksyä ja elää yksin.

Näin kävi minulle, eikä ole ollut valittamista:)

Mitä ihmettä aseksuaalisuudella on tekemistä kenenkään torppailun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Mikä siinä toisessa oli sellaista mitä muista ei löydy?

Ap tässä - joku muu oin tähän ketjuun vastaillut ja hänet on tulkittu minuksi, mutta pääsin vasta nyt takaisin nettiin. Olen nainen, ja olen siis kyllä myös ollut pitkässä suhteessa aiemmin. Mutta tämä joka sytytti, niin hän oli persoonaltaan ja ulkonäöltään sellainen, joka kolahti - kemia ja vetovoima vaan oli niin voimakas. Muut ovat tuntuneet kovin arkisilta häneen verrattuna, ei ole syntynyt sellaista intohimoa ja halua heitä kohtaan, kuin mitä tunsin tätä yhtä ihmistä kohtaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Josko olet pohjimmiltasi aseksuaali, eli alitajuntaisesti torppaat potentiaaliset henkilöt. Olisitko oikeasti pystynyt pysyvään suhteeseen ainoan rakkautesi kanssa? Toinen vaihtoehto on se, että rakastut tulisesti vain kerran elämässään, ja se pitää vain hyväksyä ja elää yksin.

Näin kävi minulle, eikä ole ollut valittamista:)

En ole aseksuaali. Ihastumiseeni liittyy nimittäin vahvasti seksuaalinen halu, ja suhteessa haluan seksiä usein. Sooloseksiä harrastan melkein joka päivä. Ja tuo josta kerroin ei ole ollut elämäni ainoa rakkaus - olen aiemmin ollut pitkässä suhteessa (yli 10 vuotta), ja siinä kyllä ainakin pystyin tasapainoiseen ja hyvään suhteeseen - suhde päättyi muista syistä, mutta olemme eksän kanssa väleissä, ja en haikaile hänen peräänsä kuitenkaan. Häntä kohtaan tunsin kyllä myös intihimoa ja rakkautta. Puhun nyt tämän eron jälkeisestä ajasta - sen jälkeen on siis tullut vastaan vain yksi todella sytyttävä ihminen. Muut eivät vaan "tunnu miltään".

Olen kyllä miettinyt sitä, saattaako olla niin, etten pystykään rakastumaan ja tuntemaan intohimoa kuin pari kertaa elämässä - se voi tietysti olla mahdollista. Joskin aika ikävä ajatus.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen sellainen, että sytyn harvoista. Sitten se vielä sammuukin helposti, jos asiat ei kohtaa että sen toisen kanssa voisi miettiä yhteistä tulevaisuutta. Olen nainen. Se on se kemia, jota ei vaan oo kaikkien välillä.

Selvyyden vuoksi: tämä vastaaja en ollut minä. Itselläni tilanne onkin aika erilainen, että tosiaan selkeästi sytyn harvoista, MUTTA minulla se ei sammu helposti, ja jos esim. toisen elämäntilanne tai muu ei kovin hyvin sovi yksiin omani kanssa, olen kyllä valmis etsimään ratkaisua, sumplimaan ja joustamaan - jos siis toinen tuntuu oikeasti oikealta. Ja kemiastahan se on tosiaan kiinni - sitä ei ole kaikkien välillä, tästä samaa mieltä.

ap

Olin aikaisemmin tosi nirso ja tuntui etten löydä sellaista ihmistä, jonka itse haluaisin. Tajusin minun olevan se ongelma. Opettelin hyväksymään itseni, uskalsin näyttää virheellisyyteni ja lopetin itseni häpeämisen. Ymmärsin myös, että minun on vain hyväksyttävä toisessa ne pienet asiat joita en pidä ollenkaan viehättävänä, koska en koskaan tule löytämään täydellistä ihmistä, jossa ei olisi mielestäni jotain vikoja. Löysin kumppanin tämän jälkeen. En ikinä olisi uskonut, että olisin voinut rakastua hänenlaiseen ihmiseen, mutta kun olin tehnyt välit selväksi itseeni niin olikin helppo rakastua. Meillä on tosi onnellinen ja hyvä rakastava parisuhde. Rakastan miestäni syvästi ja olen onnellinen, että päästin kaikesta pään sisäisestä paskastani ja jostain ihme rimoista ja kuvitelmista ja pääsin rakastumaan oikeaan todelliseen ihmiseen sellaisena kuin hän on.

Nirsojen vaikea elämä kirjoitti:

Jo 70-luvulla eli viisaus, että ronkelit joutuvat runkkaamaan. Ei mitään uutta auringon alla.

No kerropa vinkkejä, miten voisi muuttua vähemmän nirsoksi? Olen yrittänyt ja aloittanut suhteita ihmisten kanssa, jotka ovat olleet todella ihania ja joiden kanssa on synkannut, mutta omat tuntemukseni vaan ovat kaverilliset. Suhde voi kyllä muuten jopa toimia, ja meillä on ihanaa aikaa yhdessä - mutta se intohimo, ihastuminen ja rakastuminen vaan puuttuu. Ja koska minulla ON ollut suhde, jossa sellaista on, tiedän sen olevan mahdollista - niin yleisesti ottaen kuin itsellenikin. Ja koska OLEN myös eron jälkeen rakastunut intohimoisesti, tiedän sen olevan mahdollista. Jos en näistä tunteista tietäisi, en myöskään ehkä osaisi niitä kaivata. Mutta nyt... vaikea tuntea, että suhde toimii 100%, kun itse tiedostaa, mitä puuttuu.

ap

Ehkä kiinnostut vain ihmisistä, joista alitajuisesti tiedostat, että homma ei tule toimimaan? Googlaa kiintymyssuhdemallit. Itselläni on tuota nimittäin ollut, tunsin sitä "kemiaa" vain miehiin, joita en voinut saada, ja ne jotka olisin voinut, tuntuivat "ei-vetovoimaisilta". Koska oikeasti pelkäsin sitoutumista.