Pohdin eroa, vaikka rakastan miestäni...

Meillä on vajaa kymmenen vuotta avioliittoa takana mieheni kanssa ja näin päällisin puolin eletään onnellisessa parisuhteessa. Viihdytään toistemme seurassa, romantiikkaa löytyy ja meillä on niin yhteisiä kuin omiakin harrastuksia. Silti olen alkanut pohtimaan eroa, vaikka rakastan miestäni ja haluaisin elää loppuelämäni hänen kanssaan.
Syy tähän on miehen ns. haluttomuus tehdä mitään isompia päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Ollaan nyt useampi vuosi jahkailtu oman asunnon ja lasten hankinnan suhteen, mutta ei päästä asioissa puhetta pidemmälle. Tuntuu että varsinkin mies on jämähtänyt nykyiseen elämäntilanteeseen joka on hänelle monella tapaa hyvin edukas:
- Hän saa tehdä töitä juuri niin paljon kuin haluaa tai ei halua, koska on puoliso jonka tasaisilla palkkatuloilla voi kattaa vaikka kaikki kulut (mies on yrittäjä)
- Vapaa-aikansa hän voi täyttää miten haluaa kun ei ole mitään velvollisuuksia (kuten lapsia) jotka pitäisi laittaa etusijalle
- Jos firmalla on ollut erityisen hyvä kuukausi, niin kuluttaa ne ylimääräiset tulonsa mieluummin (mielestäni) ”turhuuksiin”, kuin että laittaisi vähän enemmän rahaa säästötilille.

En voi tai edes halua painostaa miestäni näiden asioiden suhteen mutta olen kertonut, että nämä asiat ovat itselleni tärkeitä ja mieluiten lähitulevaisuudessa. Täytin juuri 30v ja toive lapsista on suuri. Teen vaativaa kokopäivätyötä josta en edes niin tykkää mutta hyvä palkka saa jatkamaan, ainakin toistaiseksi. Mies väittää haluavansa näitä asioita myös, mutta keksii aina syitä miksi ei nyt.

Tähän vielä ekstrana se, että asutaan tosi kaukana mun perheestä ja sukulaisista, ja muutin tänne alun alkaen mieheni vuoksi. En ole vielä vajaassa kymmenessä vuodessakaan ns. asettunut tänne kunnolla, mutta olisin ehkä valmis työstämään tätä jos tietäisin varmuudella että mies haluaa niitä samoja asioita tulevaisuudelta, mistä puhuttiin jo suhteen alussa... Muuten en näe syytä jäädä tänne.

Mitä te tekisitte?