Miksi mielestäsi niin moni on työuupumuksen partaalla?

Itse olen näin aikuisiän saavutettua vaan tullut siihen tulokseen että elämä on vaan niin järjetöntä. Olen ollut välillä töissä ja välillä opiskelemassa (ikää 24v) ja musta tuntuu ihan kamalalta että elämän ideana on sitten olla se 8h+ päivässä maanantaista perjantaihin (ja parhaillaan viikonloppuisinkin) töissä kunhan saan opinnot päätökseen. Säälin etenkin äitiäni joka on hoitoalalla töissä ja jatkuvasti henkisesti ja fyysisesti loppu, eikä ole ihme jos tämä on yleistä etenkin tällä alalla. Hän on saikulla ollut vähän väliä ja nyt pitemmällä saikulla kun selkä meni lopullisesti ja joutui leikkaukseen. Palkat ei monella alalla ole tarpeeksi hyviä ylläpitämään mukavaa elämäntyyliä, taikka kannustavia ylipäätään. Ja moni ihminen tänä päivänä arvostaa omaa aikaa enemmän kuin töissä käyntiä. En itse ihan ymmärrä ihmisiä jotka käy töissä burnouttiin asti, okei, onhan se kiva että on ylimäärästä rahaa mutta eihän siitä ehdi edes nauttia kun on kokoajan töissä ja töiden jälkeen väsynyt ja ihan loppu.. Henk. kohtaisesti en halua käyttää koko elämää työskentelyyn vaan mieluummin nautin vapaa-ajasta ja hyvistä yö-unista ja harrastuksista. Niin kauan kun mulla on sen verran rahaa että laskut saa maksettua ja ruoat sekä muut kulut, olen tyytyväinen.

Suomessa on huomattava osa työelämässä olevista ihmisistä uupumuksen partaalla.

Suomi on Euroopan johtava kusetus-, vittuilu-, kosto- ja rankaisumaa.

Työelämä olisi helpostikin mahdollista järjestää siten, että työt sujuisivat myönteisessä ilmapiirissä.

Suomessa on työelämässä liian paljon onnettomia ihmisiä, joiden kaikki onni tulee siitä, että kaikki muutkin tehdään onnettomiksi.

Minun uupumus loppui, kun vaihdoin päästään kipeän pomon alaisuudesta muihin töihin.

Koska kaikkea pitää saada tehokkaammaksi ja kustannukset alas. Tämä tehokkuus tehdään työntekijöiden kustannuksella. Tahti on kireä ja työtahti on kireä. Aiemmin oli enemmän aikaa tehdä sama työtehtävä tai tekijöitä enemmän.

Ihmiset eläköityvät ja ketään ei palkata tilalle - sama tai kasvava työmäärä hoidetaan pienenevällä porukalla. 

Pelkkä työmäärä voisi olla siedettävissä, mutta kamelin selän katkaisevat parin vuoden välein toistuvat organisaatiomuutokset, jota ylin johto näyttää pyörittävän pelkästä pyörittelemisen ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Minun uupumus loppui, kun vaihdoin päästään kipeän pomon alaisuudesta muihin töihin.

Hahaa. Mulla sama juttu. Hyi hitto se viimeinen aika siellä. Tuntui että kävelen rekan alle jos enää hetkeäkään katon sitä hullua.

Suomi on pahoinvointivaltio työelämän suhteen. Katsokaa tilastoja. Syy huono johtaminen.

Minä kanssa välillä mietin sitä, että jaksaako tätä elämää. 

Ilman rahaa ei pärjää ja työelämä vie viimeisetkin elämänhalut

Siksi, koska ihmiset ovat heikkoja. Ja jostain on tullut kummallinen käsitys, että kaikkien pitäisi vain saada tehdä juuri unlematyötään. Ja sitäkin enimmäkseen omilla ehdoillaan.

Lisänä se, että parin vuoden jälkeen opiskeluista hoksataan, että tätä se nyt on. Päivästä ja viikosta ja vuodesta toiseen.

Jos työ olisi herkkua, herrat tekisivät sen itse

Työuupumus johtuu suurimmaksi osaksi kännyköistä ja tietokoneista. Eivät helpota työntekoa vaan lisäävät vain valtavasti sellaista ylimääräistä kuormitusta monella alalla joka on sitten pois siitä varsinaisesta työstä.

Minä uuvuin kahdesti. Ensin lukiossa ja sitten yliopistossa kandia tehdessäni. Lukiossa luulin vielä että syynä uupumukseen oli pelkästään koululta tullut paine, mutta yliopistossa osasin jo tarkkailla sekä itseäni että ympäristöäni eri tavalla. Ei, se uupumus ei tullut pelkästään opiskelupaineesta. Eikä se paine itse asiassa tullut henkilökunnalta. Uuvuin, koska koko elämäni oli jokaista minuuttia myöten suorittamista. Inhosin itseäni samantien, jos osoitin pienintäkään heikkoutta. Puskin täysillä siitä huolimatta että tiesin burn outin olevan jälleen lähellä, koska pelkäsin niin paljon muiden arvostuksen menettämistä.

Burn out tuli ja tajusin että en ole koskaan pohtinut mitä itse elämältäni haluan. Itsetutkiskelun kautta löytyi suunta sekä vapaa-ajalle että opiskeluun ja ennen kaikkea aloin hahmottaa sitä kuka olen. Ennen sitä suoritin kaikkea ulkonäöstä parisuhteeseen, ruoanlaitosta seksiin ja opiskelusta itseni mittaamiseen sovelluksin.

Nykyään näen itsessäni paljon hyvää, kun vielä kandia räpeltäessäni tuntui että olen tuomittu epäonnistumaan, olemaan vailla aitoa hyväksyntää ja hyvää tulevaisuutta. Epäonnistumisen ja siitä seuraavan nolostumisen pelko ajoi ylisuorittamaan. Jos en onnistu nyt tässä, tulevaisuuteni on täysin pilalla.

Tunnollinen olin jo lapsena ja väitän että tämä piirre edesauttaa suorittajaksi muuttumista.

Työelämä on nykyään niin hullua. Muistelen, miten leppoisaa mun vanhemmilla oli 80-luvulla. Toinen oli hoitoalalla ja toinen lakimies.

Hyviä vastauksia ja keskustelua aiheesta.

Itsekin sanoisin että rankinta on se että työssä mennään säästö- ja kustannussyyt edellä ja unohdetaan johtamisen peruspilarit. Ihmisten motivoiminen, yhteisen vision rakentaminen ja ylen palttisen kyttäämiseen ja stressin välttäminen. Moni suomalainen on perusluonteeltaan ahkera ja tunnollinen työntekijä, mutta jatkuvat kehityskeskustelut, tehostaminen ja voiton repiminen työntekijän selkärangasta ei ole pitkällä tähtäimellä kestävää. /AP

Olen ollut työelämässä 30 vuotta.

Nykyisin tämä on silkkaa hulluutta entiseen verrattuna. Ennen ei ollut samoja vaatimuksia nopeuden, osaamisen, eikä monialaisen pätevyyden suhteen.

Nykyään pitäisi olla jokin himskutin androidi pärjätäkseen. No, kohta tekoäly tulee ja tekee kaiken.

Se kun työelämässä vaaditaan kokoaika vaan enemmän.

Pullamössö. Tästä pullamössöstä on varoiteltu jo vaikka kuinka pitkään.

Jatkuva kiire, tehostaminen, kyttääminen, vajaa koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työelämässä 30 vuotta.

Nykyisin tämä on silkkaa hulluutta entiseen verrattuna. Ennen ei ollut samoja vaatimuksia nopeuden, osaamisen, eikä monialaisen pätevyyden suhteen.

Nykyään pitäisi olla jokin himskutin androidi pärjätäkseen. No, kohta tekoäly tulee ja tekee kaiken.

Tämä juuri. Itse olen ollut työelämässä 15 vuotta ja muutos on huima

Kaikki avustava henkilökunta on joko kilpailutettu ja ulkoistetettu minimiin tai ihan vaan poistettu. Tästä on haittaa sekä jäljelle jääneille työntekijöille kuin myös ilman työtä jääneille ihmisille. Toiset tekevät oman työnsä päälle ylimääräisenä toissijaisia tehtäviä (siivoavat, kopioivat, posittavat, arkistoivat jne oikeasti tärkeitä juttuja) ja toiset makaavat kotona. Ihan hullua.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska ihmiset ovat heikkoja. Ja jostain on tullut kummallinen käsitys, että kaikkien pitäisi vain saada tehdä juuri unlematyötään. Ja sitäkin enimmäkseen omilla ehdoillaan.

Lisänä se, että parin vuoden jälkeen opiskeluista hoksataan, että tätä se nyt on. Päivästä ja viikosta ja vuodesta toiseen.

Jos työ olisi herkkua, herrat tekisivät sen itse

Miksi tätä on alapeukutettu? Tiedättekö minkälaisissa oloissa ja minkälaista työtä valtaosa maailman ihmisistä tekee? Täällä on vieläpä varaa valittaa vauvapalstalla ja joka paikassa asioista.

Miettikääpä tätä vähän kun menette nukkumaan niin huomenna on taas enemmän voimaa.

-eri