Miehen käyttäytyminen -olenko liian herkkä?

Ollaan oltu kohta jo 20 vuotta yhdessä. Miehen käytös oli alkuun ok. Lasten syntymän jälkeen (siitäkin jo aikaa, lapset teinejä) toisinaan mies "vetäisi maton jalkojeni alta" esim. kun vietettiin iltaa ystävien kanssa. Sanoi tylysti mun kustannuksella. Annoin asian olla.
Pikkulapsiaika oli rankkaa yhden lapsen erityisyyden vuoksi. Mies ei meinannut sitä kestää (tätä tiettyä yhtä lasta ja joskus koko perhe-elämää). Olin ja olen edelleenkin välimaastossa lapsen ja miehen välillä. Rauhoittelen molempia ja "selvittelen" erimielisyyksiä.
Viime vuosina on tullut mieleen, että helpompaa olisi ilman tuollaista miehen rotjaketta. Lapsellakin olisi (ehkä) helpompaa. Tuntuu, että mieheltä puuttuu myötätunto lasta (lapsia) kohtaan. Ja puuttuu se palanen, jota tarvitaan perhe-elämään... Pitkä pinna siis. Ei ole koskaan käynyt fyysisesti keneenkään kiinni, henkisesti on loukannut/sanonut ajattelemattomasti mulle tai lapsille, mutta pyytänyt anteeksi jälkeenpäin, kun huomautan asiasta. On myös henkisesti poissa paikalta... Pelaa esim. Pelejä koneella, koska tarvitsee niin paljon aikaa pois meidän keskuudesta, jotta jaksaa hetkittäin olla läsnä.

En pysty yksin hoitamaan lapsia, jos eroaisin. Vielä en jättäisi lapsia keskenään esim. yövuorojeni ajaksi. Mutta viikko-viikko-systeemi tuntuisi myös kovin raskaalta lapsia ajatellen, jos miehelle sattuisi huono viikko, enkä olisi heitä puolustamassa.
Toki miehenkin olisi oltava silloin eri tavalla läsnä, jos mua ei olisi.
Omat voimavarat alkavat olla tähän tilanteeseen melko vähäiset. Mutta parantuuko asia erolla?