Mikä minun on?
Oloni on usein ahdistunut. Tai oikeammin ahdistu iskee kohtauksittain. Pelkään hillittömästi läheisten menettämistä. Elämä tuntuu surulliselta, kun kaikki kuitenkin joskus kuolevat yms. Olo on toivoton. En oikeastaan ole masentunut, sillä jaksan iloita asioista, harrastaa ym. Vain nämä lamaannuttavat ahdistukohtaukset ovat riesana. Syön masennuslääkkeitä, mutta eivät ilmeisesti ole oikeita, kun eivät auta ahdistukseen. Millä ihmeellä näkisin tämän elämän hieman positiivisemmassa valossa, enkä koko ajan miettisi vanhenemista, menettämistä ja kuolemaa.
Kommentit (2)
melkein koko ajan. Joko sen muodossa ettö menetän läheiseni, tai että itse sairastun taikka kuolen. Sitten taas jos on ollut todella rankkaa vaikkapa lasten kanssa, niin silloin mietin että helppoa olisi jos olisin vaikka kuollut. Silloin olisi pelkkää hiljaisuutta eikä enää koskaan huutoa ja itkua. Sitten kun taas helpottaa, niin sitten alan taas pelkäämään sitä kuolemaa. Taidan olla todella todella sairas :-(
ja olin kyllä masentunut ja vähän muutakin. Eli kuulostat minusta masentuneelta.