Lue keskustelun säännöt.
Oletko pyytänyt toiselta tai oletko sinä pyytänyt omaa aikaa suhteessa?
08.03.2021 |
Mitä pyynnön jälkeen tapahtui?
Paljon nimittäin kuulee sitä että jos toinen pyytää aikaa niin sit se on = suhteen loppu.
Itselläni kävi niin että kun 1. suhteessa pyysin viikon omaa aikaa sillä lyhyessä ajassa tuli todella paljon käsiteltävää toisen puolelta, ettei pää tahtonut pysyä mukana. Hän ei halunnut antaa, enkä minä sitä sen enempää osanut ja jaksanut vaatia, niin se oma aika jäi samatta, josta seurasi se että mun pää ei pysynyt mukana ja mä irtisanouduin suhteesta. Uskon että jos hän olisi oikeasti välittänyt minusta, niin hän olisi antanut minulle tarvitsemani ajan ja hän olisi kuunnellut mitä minä tuumin kaikesta tapahtuneesta ja oltaisiin sitten voitu yhdessä lähtee selvittämään et miten lähdettäisiin rakentamaan tästä suhdetta.
2. Suhteessa pyysin myös viikon miettimisaikaa, mies antoi sen, mulla meni sitten kutenin vain 2 päivää ja olin valmis jatkamaan suhdetta. Myöhemmin mies pyysi viikon miettimisaikaa, annoin sen hänelle, sen jälkeen mies edelleen halusi jatkaa suhdetta kanssani. Noiden taukojen ansioista meidän suhteesta tuli vielä parempi.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on nyt vähän eri määritelmä omalle ajalle kuin minulla. Ilmeisesti puhut jostain "suhteen harkinta-ajasta", jonka aikana pohdit päässäsi sitä, jatkatko suhdetta vai et. En ole tuommoista aikaa pyytänyt.
Mutta jos taas puhutaan siitä, että saako suhteessa olla omia asioita tai juttuja tai pitääkö aina olla yhdessä -niin tästä on kyllä suhteessa väännetty ja riidelty. Lopultahan tämä on viemässä suhtee myös karikolle. Lopultahan yksipuolinen vastuu lapsista ja mahdottomuus pitää itsestään huolta (esim. liikkua säännöllisesti) alkaa vaikuttaa hyvinvointiin niin, että suhde vie enemmän energiaa kuin antaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt otsikkoa.
En ihmettele. Tarkoitus oli kysyä että onko sinulta pyydetty omaa aikaa tai oletko sinä pyytänyt omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt otsikkoa.
En ihmettele. Tarkoitus oli kysyä että onko sinulta pyydetty omaa aikaa tai oletko sinä pyytänyt omaa aikaa.
Okei. En ole tainnut pyytää omaa aikaa eikä sitä ole minulta muistaakseni erityisesti pyydetty. Sitä on kummallakin ollut ihan luonnostaan aikojen kuluessa, mutta nyt kieltämättä kun ollaan koko ajan kahdestaan kotona, niin pieni hengähdystauko olisi varmaan kummallekin paikallaan, ihan yksinolemista kotona, kun ei minnekään voi mennä. Mutta kun ei se toinenkaan oikein voi mennä minnekään. Ei me sen takia esim varata hotellihuonetta, että saisi olla yksin, toinen kotona ja toinen hotellissa, eikä meillä ole mökkiä käytössä jne. Mutta kesän tullen voidaan varmaan olla hieman erilläänkin tarvittaessa. Meillä ei ole riitoja, vaikka ollaankin koko ajan yhdessä, mutta ihan sitä aikaa, että voisi kuunnella rauhassa omaa musiikkia, tai lukea tai syödä ihan omaa lemppariruokaa jne. pieniä juttuja.
On pyydetty minulta ja suhde on jatkunut. Nyt olen itse pyytänyt (ollaan oltu yli 10v yhdessä) en vielä tiedä miten jatkuu. Ei tästä kyllä yhtäkkiä olla minnekään lähdössä kun on lapset ja talot yms., mutta täytyy kuunnella itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan tarvinnut pyytää omaa aikaa. Kyllä sitä on aina ollut ihan riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
On pyydetty minulta ja suhde on jatkunut. Nyt olen itse pyytänyt (ollaan oltu yli 10v yhdessä) en vielä tiedä miten jatkuu. Ei tästä kyllä yhtäkkiä olla minnekään lähdössä kun on lapset ja talot yms., mutta täytyy kuunnella itseä.
Ja minä puhun nyt enemmän henkisestä omasta tilasta/ajasta, en siitä että haluaisin olla joskus yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on nyt vähän eri määritelmä omalle ajalle kuin minulla. Ilmeisesti puhut jostain "suhteen harkinta-ajasta", jonka aikana pohdit päässäsi sitä, jatkatko suhdetta vai et. En ole tuommoista aikaa pyytänyt.
Mutta jos taas puhutaan siitä, että saako suhteessa olla omia asioita tai juttuja tai pitääkö aina olla yhdessä -niin tästä on kyllä suhteessa väännetty ja riidelty. Lopultahan tämä on viemässä suhtee myös karikolle. Lopultahan yksipuolinen vastuu lapsista ja mahdottomuus pitää itsestään huolta (esim. liikkua säännöllisesti) alkaa vaikuttaa hyvinvointiin niin, että suhde vie enemmän energiaa kuin antaa sitä.
En tiiä puhutaanko me eri asioista kuitenkaan loppupeleissä. Koska se että minulla oli omaa aikaa se 2pv ei tarkoittanut sitä että olisin miettinyt sitä että jatketaanko tästä yhdessä vai erikseen, vaan se tarkoitti sitä että tarvitsin omaa aikaa ja tilaa käsitelläkseni joitain asioita mitkä kyllä liittyivät siihen suhteeseen. En kuitenkaan tuon kahden päivän aikana miettinyt intensiivisesti sitä asiaa, ennemminkin vain ulkoilin söin ja tein omia juttujani jonka aikana ajatukset ja mietteet kypsyivät tiettyyn suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pyydetty minulta ja suhde on jatkunut. Nyt olen itse pyytänyt (ollaan oltu yli 10v yhdessä) en vielä tiedä miten jatkuu. Ei tästä kyllä yhtäkkiä olla minnekään lähdössä kun on lapset ja talot yms., mutta täytyy kuunnella itseä.
Ja minä puhun nyt enemmän henkisestä omasta tilasta/ajasta, en siitä että haluaisin olla joskus yksin kotona.
Mitä se henkinen oma tila/aika käytännössä tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden kundikaveri pyysi aikoinaan, että pitäisimme taukoa kesän ajan. Hän halusi hengata jätkien kanssa. Samana kesänä tapasin tulevan mieheni. Kuulemani mukaan exästä tuli alkoholisti joka hengailee edelleen vapaana.
Joo, oma aika on nyt kyllä vähän eri asia kuin aikalisä/harkinta-aika, mitä ilmeisesti tarkoitat.
Oma aika on yksinkertaisesti sitä, että kumpikin tekee omia juttujaan eikä tehdä kaikkea yhdessä. Mutta suhde ei ole millään tauolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kyllä oma aika tarkoittaa sitä, että tekee omia juttujaan, esim. mä katon jotain omaa tv-ohjelmaa tai mies pelaa tms. Ja sitä omaa aikaa saa kumpikin halutessaan, on pyydetty sitä puolin ja toisin tarpeen tullen eikä siitä mitään kriisiä tule.
Jos meillä on ollut vaikeampia hetkiä suhteessa, ei ole otettu siihen mitään miettimis- tai käsittelyaikaa, vaan on keskustelu asiasta yhdessä ja pohdittu ratkaisuja yhdessä. Miksi miettisin suhdetta koskevia asioita yksin, kun suhde kuuluu myös toiselle osapuolelle?
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden kundikaveri pyysi aikoinaan, että pitäisimme taukoa kesän ajan. Hän halusi hengata jätkien kanssa. Samana kesänä tapasin tulevan mieheni. Kuulemani mukaan exästä tuli alkoholisti joka hengailee edelleen vapaana.
Eli se oli win-win tilanne teille molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kysymystä.
Miksi pyytäisin omaa aikaa? Jos haluan olla yksin, niin miksi minun pitää pyytää sitä? Olen ihminen, joka kysyy toisen mielipidettä aina, mutta nyt en ymmärrä.
Se on eri asia, jos pyydän saada lähteä lomalle toisten kanssa. Se kun vaikuttaa meidän lomasuunnitelmiin ja -rahoihin ja -aikoihin. Mutta itse oma aika ei vaikuta mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Joo, oma aika on nyt kyllä vähän eri asia kuin aikalisä/harkinta-aika, mitä ilmeisesti tarkoitat.
Oma aika on yksinkertaisesti sitä, että kumpikin tekee omia juttujaan eikä tehdä kaikkea yhdessä. Mutta suhde ei ole millään tauolla.
Sama asia mutta eri mittakaava?
Molemmissa tapauksissa tarvitaan omaa aikaa ja molemmissa tapauksissa suhde kärsii jos sitä ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on nyt vähän eri määritelmä omalle ajalle kuin minulla. Ilmeisesti puhut jostain "suhteen harkinta-ajasta", jonka aikana pohdit päässäsi sitä, jatkatko suhdetta vai et. En ole tuommoista aikaa pyytänyt.
Mutta jos taas puhutaan siitä, että saako suhteessa olla omia asioita tai juttuja tai pitääkö aina olla yhdessä -niin tästä on kyllä suhteessa väännetty ja riidelty. Lopultahan tämä on viemässä suhtee myös karikolle. Lopultahan yksipuolinen vastuu lapsista ja mahdottomuus pitää itsestään huolta (esim. liikkua säännöllisesti) alkaa vaikuttaa hyvinvointiin niin, että suhde vie enemmän energiaa kuin antaa sitä.
En tiiä puhutaanko me eri asioista kuitenkaan loppupeleissä. Koska se että minulla oli omaa aikaa se 2pv ei tarkoittanut sitä että olisin miettinyt sitä että jatketaanko tästä yhdessä vai erikseen, vaan se tarkoitti sitä että tarvitsin omaa aikaa ja tilaa käsitelläkseni joitain asioita mitkä kyllä liittyivät siihen suhteeseen. En kuitenkaan tuon kahden päivän aikana miettinyt intensiivisesti sitä asiaa, ennemminkin vain ulkoilin söin ja tein omia juttujani jonka aikana ajatukset ja mietteet kypsyivät tiettyyn suuntaan.
Onko se nyt eri asia vai ei, mutta sinulle oma aika on kuitenkin suhteen pohtimaista ja pyörittelyä. Sitä myös pyydetään ihme "könttinä".
Joka kerta kun ihminen lähtee kavereiden kanssa oluelle tai lenkille, hän ottaa "omaa aikaa". Jos pohdit, johtaako tämä ylenesä eroon - niin ei johda. Eroon johtaa se, ettei toinen halua tätä aikaa antaa. Lapsiperheessä aika voi joskus olla kortilla, mutta periaatteessa tällaisen aja antamattomuus taas on kontrollointia.
Mutta jos toinen tuon tuostakin ilmoittaa katoavansa pohtimaan suhteen tilaa päiviksi tai viikoiksi, niin kyllä se nyt tuntuu vähän ihmeelliseltä. Ongelma ei välttämättä ole tämän aika vaan se, että tapa viestiä on ihmeellinen. Se sun ongelma löytynee nyt yleisemmin siitä suhteen vuorovaikutukseesta - ei pelksätään näistä sinun "vatvon tätä suhdetta yksinäni" tarpeista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyllä oma aika tarkoittaa sitä, että tekee omia juttujaan, esim. mä katon jotain omaa tv-ohjelmaa tai mies pelaa tms. Ja sitä omaa aikaa saa kumpikin halutessaan, on pyydetty sitä puolin ja toisin tarpeen tullen eikä siitä mitään kriisiä tule.
Jos meillä on ollut vaikeampia hetkiä suhteessa, ei ole otettu siihen mitään miettimis- tai käsittelyaikaa, vaan on keskustelu asiasta yhdessä ja pohdittu ratkaisuja yhdessä. Miksi miettisin suhdetta koskevia asioita yksin, kun suhde kuuluu myös toiselle osapuolelle?
Minun nuo aikalisä tapahtuivat siis suhteiden varhaisessa vaiheessa. Olen edelleen yhdessä tuon toisen kanssa, eikä me enää pyydetä miettimisaikoja. Mutta mitä tulee tohon sun kysymykseen että miksi miettisit yksin, niin mitä tarkoittaa käytännössä yksin pohtiminen?
Nro 5 jatkaa vielä, että jos minä pyytäisin omaa aikaa siinä mielessä, että pohtisin haluanko jatkaa suhdetta vai en, niin luultavasti olisin jo tehnyt mielessäni päätöksen, että en halua. Ja se pyytäminen olisi siinä vaiheessa melko retorinen asia.
Kun lapset olivat pieniä, ei olisi ollut lojaalia pyytää omaa aikaa mihinkään itsekseen chillailuun, kun kotiarki kuitenkin pyöri koko ajan. Nyt on eri juttu, ollaan kuin ellun kanat, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on nyt vähän eri määritelmä omalle ajalle kuin minulla. Ilmeisesti puhut jostain "suhteen harkinta-ajasta", jonka aikana pohdit päässäsi sitä, jatkatko suhdetta vai et. En ole tuommoista aikaa pyytänyt.
Mutta jos taas puhutaan siitä, että saako suhteessa olla omia asioita tai juttuja tai pitääkö aina olla yhdessä -niin tästä on kyllä suhteessa väännetty ja riidelty. Lopultahan tämä on viemässä suhtee myös karikolle. Lopultahan yksipuolinen vastuu lapsista ja mahdottomuus pitää itsestään huolta (esim. liikkua säännöllisesti) alkaa vaikuttaa hyvinvointiin niin, että suhde vie enemmän energiaa kuin antaa sitä.
En tiiä puhutaanko me eri asioista kuitenkaan loppupeleissä. Koska se että minulla oli omaa aikaa se 2pv ei tarkoittanut sitä että olisin miettinyt sitä että jatketaanko tästä yhdessä vai erikseen, vaan se tarkoitti sitä että tarvitsin omaa aikaa ja tilaa käsitelläkseni joitain asioita mitkä kyllä liittyivät siihen suhteeseen. En kuitenkaan tuon kahden päivän aikana miettinyt intensiivisesti sitä asiaa, ennemminkin vain ulkoilin söin ja tein omia juttujani jonka aikana ajatukset ja mietteet kypsyivät tiettyyn suuntaan.
Onko se nyt eri asia vai ei, mutta sinulle oma aika on kuitenkin suhteen pohtimaista ja pyörittelyä. Sitä myös pyydetään ihme "könttinä".
Joka kerta kun ihminen lähtee kavereiden kanssa oluelle tai lenkille, hän ottaa "omaa aikaa". Jos pohdit, johtaako tämä ylenesä eroon - niin ei johda. Eroon johtaa se, ettei toinen halua tätä aikaa antaa. Lapsiperheessä aika voi joskus olla kortilla, mutta periaatteessa tällaisen aja antamattomuus taas on kontrollointia.
Mutta jos toinen tuon tuostakin ilmoittaa katoavansa pohtimaan suhteen tilaa päiviksi tai viikoiksi, niin kyllä se nyt tuntuu vähän ihmeelliseltä. Ongelma ei välttämättä ole tämän aika vaan se, että tapa viestiä on ihmeellinen. Se sun ongelma löytynee nyt yleisemmin siitä suhteen vuorovaikutukseesta - ei pelksätään näistä sinun "vatvon tätä suhdetta yksinäni" tarpeista.
No joo, tuohon aloitukseen olisin voinut tarkentaa sen että nuo aikalisät ovat olleet suhteiden alussa. Nyt kun isommat asiat ovat käyty läpi ja ollaan miehen kanssa menty suhteessa eteenpäin niin, tuollaisille aikalisille ei ole tarvetta ja meille molemmille on tärkeetä että voi myös viettää aikaa itsekseen, niin sitä ei tarvitse erikseen lähteä pyytämään.
Entisessä suhteessa pyysin omaa aikaa, että mies edes kerran veisi lapset puistoon. En pyytänyt toiste, oli sen verran vaikeaa monta viikkoa tämän uhrauksen jälkeen.
Nykyisessä suhteessa oltiin vuosia kaukosuhteessa. Saan ihan kysymättä lähteä vaikka viikonlopuksi Barcelonaan (tai siis kävin kun vielä sai) ja mies saa mennä sukunsa mökille vaikka viikoiksi.
Ei se toinen väkisin pysy.