Olen epäonnistunut täydellisesti elämässä.

Usein mietin, että miksi olen ansainnut tällaisen elämän? Olen yrittänyt luoda itselleni mielekkään elämän, ihan samalla lailla kuin kuka tahansa muu.. (opiskellut, deittaillut, harrastanut yms.), mutta koskaan ei ole pientäkään onnen murua mullepäin suotu.

Olen yrittänyt olla hyvä ystävä ja kohdella kaikkia hyvin - olen pidetty kollega, mutta siihen se jää. Kaikki muut ystävät ovat pikku hiljaa pudonneet elämästä pois, vaikka olen yrittänyt pitää yhteyttä.

Olen deittaillut, tehnyt aloitteitakin, mutta yksikään mies ei ole koskaan minusta innostunut.

Olen harrastanut ja yrittänyt nauttia elämästä kaikesta huolimatta, lopulta mikään ei kuitenkaan tunnu miltään kun on aina yksin.

En ole lahjakas enkä hyvä missään. Tähän harrastuksetkin on hiipuneet, kun ne eivät tunnu kovin palkitsevilta.

Lapsuudenperhe on etäinen ja hajanainen, osittain siksi että kaikki asuvat eri puolilla maata ja maailmaa.

Olen opiskellut ahkerasti ja yrittänyt panostaa työhöni. Kuitenkin, olen päätynyt rivityöläiseksi melko tylsään työhön, eikä näköpiirissä ole parempaakaan. Rahallisesti ei ole enää mahdollista kouluttautua muuhunkaan.

Olen jo yli 40, joten esim. perhehaaveetkin olen saanut unohtaa.

Olen niin kyllästynyt yrittämään, kun mulle on vaan jaettu täydellisen luuserin kortit. Välillä ihmettelen vaan, että miksi ihmeessä jotkut ei vaan saa mitään, yhtään mitään. Ei edes sitä yhtä hyvää asiaa elämässään.