Periytyykö automerkkiuskollisuus nykyään

Ei ole periytynyt.

Ajakaa köyhät millä ajatte minulla on kunnon auto MB.

Osa merkeistä on jo lopettanut (Saab) ja monet eivät ole enää samanlaisia kuin ennen (lähinnä MB ja BMW ovat enää selkeää jatkumoa 30 vuotta sitten olleille malleilleen).

Vierailija kirjoitti:

Ajakaa köyhät millä ajatte minulla on kunnon auto MB.

Monenko sukupolven mersukuski olet?

Minulla on sama maku autojen suhteen kuin isällä ja isän äidilläkin, isänisä ei ole kiinnostunut autoista eikä ymmärrä niistä, kuten ei myöskään äidin vanhemmat.

N28

Silloin ei ollut maastureita eikä edes farkkua pidetty hienona mutta nyt kaikilla on nelivedot ja katumaasturit.

On. Isoisäni ajoi Mersuilla, kunnes vaihtoi vanhempana Volvoon. Isäni on aina suosinut Mersuja, nyttemmin hänellä on Jaguar. Itse olen ajanut Mersuilla ja Bemarilla. Serkkuni ja setäni suosii Volvoja. Kyllä nämä periytyy.

Nykyään ovat työsuhdeautoja niin usein ettei voi valita yhtä hyvin kuin ennen, paitsi toki jos omistaa yhtiönsä ;)

Selvästi on periytynyt. Isällä oli vain 4-pyöräisiä autoja ja samaa linjaa olen itsekkin jatkanut.

Ei ole ikinä ollut mitään väliä auton merkillä. Tosin meillä oli aina Ford ja kaksi ensimmäistä omaa autoa olivat myöskin Fordeja. Mutta en ajatellut asiaa sen enempää, ostin vain itselleni sopivan auton kun sattui kohdalle. 

Ainakin uskomukset periytyvät. Mammatkin toistelevat vaarin viisauksia vailla todellisuuspohjaa.

Opel-mies kolmannessa polvessa 😎

Enpä ole ajatellut asiaa.

Meillä oli Opel, sitten Toyota ja nyt nykyisenä autona toimii Nissan. Kummankaan vanhemmilla tai isovanhemmilla ei ole noita merkkejä ollut.

Ukkini oli Toyota-mies. Autot siirtyivät isältä pojalle. Isäni ja setäni ovat Toyota-miehiä ja ajavat menemään ukin perintö-Toyotilla. Minulla ei ole autoa, mutta kai se voisi hyvin olla Toyota.