Miten kestää hullaantumisen, ihastumisen tunne kun vaan kärvistelee koko ajan?
Kävin näin vanhempana (50+) vanhanaikaisesti ja löytyi aika ihana mies deittiäpistä.
Jo viestien pohjalta tuli fiilis, että tässä on jotain ja ekasta näkemisestä oli kemiaa vaikka muille jakaa.
Mutta mutta... ongelmaksi itselle alkaa muodostua se, että olen ihan umpi-ihastunut. Hän on kaikkea sitä, mitä toisessa voi toivoa (joo ei tietenkään täydellinen, kuka olisi) ja haluaisin koko ajan olla vain hänen kanssaan.
Ollaan nähty toki muutaman kerran viikossa ja soitellaan ja viesteillään päivittäin. Enkä toki hänelle paljasta miten pistoksissa olen.
Mutta tää tunne aika karsea :D siis siksi, että on ikävä toista koko ajan. Oma arki tuntuu tylsältä kun haluaisi vain viettää aikaa hänen kanssaan, olen kuin joku 15 vee näiden fiilisten kanssa :D
Miten hemmetissä tämän jatkuvan fiiliksen kanssa pärjää arjessa???
Kommentit (6)
Tarkista onko varattu, tulet rytinällä alas pilvilinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Tarkista onko varattu, tulet rytinällä alas pilvilinnasta.
Tarkastettu, ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Nauti, olet elossa.
Tämä. Se meinaan menee kuitenkin aikanaan ohitse, eikä toistu enää saman ihmisen kohdalla, kuten kaikki tiedämme. Kyllä siitä kannattaa nauttia.
Elämä ilman tunteita ei ole elämää ollenkaan.
Tässä nelikymppisenä koin ensimmäisen kerran tuollaisen teinimäisen huuman, päivissä ei juuri muuta tuntunut olevan kuin sen toisen kanssa viestittely ja videopuhelut. Ensimmäinen tapaaminenkin oli jotain aivan satumaista. Valitettavasti siitä eteenpäin se sitten alkoikin menemään puihin ja kun se loppui, ne oli aivan kauheat viikot kun piti yrittää palautua taas takaisin normaaliin. Onneksi pahin alkaa olemaan takana.
En tiedä. Itse samassa jamassa. En pysty keskittyä mihinkään.