Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä tunnemaailma rauhoittuu?
01.03.2021 |
Sanotaan, että tunteet tasapainottuvat iän myötä ja nuoruuden villivarsamaisuus alkaa olla muisto vain. Vaan missä iässä olette huomanneet omalla kohdallanne selkeimmin, että tunnemaailma on alkanut tasaantua? Ja oletko kokenut elämässäsi kriisejä, jotka läpielämällä olet löytänyt aivan uudenlaista rauhaa itsestäsi?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän myötä ajattelun mustavalkoisuus voi muuttua (ihmisestä riippuen) mutta ei tempperamentti sinällään muutu. Enemmän oppii suhtautumaan omaan tempperamenttiinsa hyvässä tapauksessa. Huonoimmassa tapauksessa ihminen ei siis iän myötä mitenkään viisastu, ei tule uusia ajatuksia tai että pystyisi ajattelemaan laajemmin tai empaattisemmin. Ja huonossa tapauksessa ei myöskään kasva ihmisenä siten, että oppisi tunnistamaan tunteitaan, reagointitapojaan.
Hormoonit kyllä vaikuttaa myös tunteisiin.
Huomasin selvästi, että 45 vuotiaana kaikki alkoi muuttumaan.
Sen jälkeen olen järjestänyt asiat niin, ettei tunteet kiehu. Olen siis luopunut todella paljosta, ja pistänyt ihmissuhteita poikki. Luovuin myös alkkomahoolista. Elämäni on tasapaksua, ei mitään sisältöä. Olen töissä, ei ole perhettä, urheilen, tapaan joskus yhtä rauhallisesti eläviä kavereita.
Syksyllä ihastuin ja tunteet taas oli lähteä laukalle. Onneksi ihastukseni kohde ei ollut kiinnostunut, päin vastoin ja sai sen ilmaistua. Kerran se vaan kirpaisi, sittet taas takaisin tasapaksuun elämään. Tää on hengissäselviämiskeino. Mutta koen, että haluan vielä nähdä jotain.
n49
Ehkä tuossa nelikymppisenä. Olen kyllä aina toisaalta ollut enemmän järki- kuin tunneihminen, mutta kyllähän sitä nuorena tunnettakin oli enemmän mukana.
Ei ainakaan 29 vuotiaana. Ihastun vieläkin ja haaveilen kuin teinityttö, Huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu 30. Näen sen osittain johtuvan omista elämänvalinnoista jotka vaativat rutiinimaista tekemistä. Jos olisin alkanut vaikkapa taiteilijaksi ja seura olisi samanlaista, en olisi rauhallinen vieläkään. Rauhoittuminen voi olla myös vaihe ja keski-iässä pimahdan uudestaan :D on vähän kuin oma päätös eteneekö järjellä vai tunteella.
Näen että nuoruuden kuohunta johtuu osittain stressistä ja kriiseilystä kun ei tiedä mistään mitään. Jos myöhemmin tulee uusi kriisi ei ole mitään syytä ettei mieli toimisi samalla lailla. Rauhalliset nuoret ovat yleensä niitä joilla on aika selkeät suunnitelmat elämälle ja siten jonkinlainen perusturvallisuudentunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin 34-vuotiaana yhä kriiseillään. Vaikka olen aina ollut rauhallinen temperamentiltani, on tällaiset kriisijaksot heittäneet elämän aivan päälaelleen - tunteet käy kierroksilla ja sitä etsii vielä paikkaansa (ei miestä, lapsia, vakituista työtä tmv). Haluaisin uskoa, että nämä kriisit lopulta tuovat uudenlaista rauhaa, jahka näistä pahimmista tyrskyistä pääsee eteenpäin ja itsetuntemus lisääntyy. Toivon niin!
SIiinä vaiheessa kun tuntee maailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi olla noin 35-vuotiaana kun näin tapahtui itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa nelikymppisenä.
Samaa mieltä. Nuorempana velloin jatkuvasti jossain tunnekuohuissa ja olin kauhean dramaattinen. Jatkuvasti oli joku sekava ihastumis-/mieskuvio meneillään. Nykyään ainakaan mikään ihmissuhteisiin liittyvä ei jaksa juuri hetkauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään yhtä ikää. Lapset ovat impulsiivisia, eivätkä pysty kovin hyvin tunteitansa hallitsemaan. Jos ap joku päivä kasvaa henkisesti aikuiseksi, niin pystyt sitten mahdollisesti ohjaamaan tunteitasi sen sijaan, että olet tunteidesi ohjailtavissa. Tähän toki vaikuttanee myös hormonaaliset toiminnot: lisääntymisiässä kehomme yrittävät "pakottaa" meidät lisääntymään ja täten tunteiden hallinta biokemiallisten kehossa tapahtuvien ilmiöiden vuoksi on vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat impulsiivisia, eivätkä pysty kovin hyvin tunteitansa hallitsemaan. Jos ap joku päivä kasvaa henkisesti aikuiseksi, niin pystyt sitten mahdollisesti ohjaamaan tunteitasi sen sijaan, että olet tunteidesi ohjailtavissa.
Tältä näyttää, kun passiivisagressiivinen ihminen neuvoo tunneasioissa. :D
Hyvä kysymys. Minuakin kiinnostaa ihmisten kokemukset asiasta. Tosin luulen että tunteiden epätasapainoisuus on ihmisestä kiinni. Tunnen muutamia nuoria ihmisiä jotka ovat sanoneet aina olleensa rauhallisia eikä tunteet heilahtele ja vaikuttavatkin tasapainoisilta, uskon heitä. Taitaa olla tempperamentista kyse jonkin verran myös.
Itse olen todella helposti ykkösestä sataan kiihtyvä ihminen. Ihan kamalaa joskus, olen herkkä ja välillä kaikki tuntuu liialta. Sen takia pyrin rakentamaan elämäni terveyteni ympärille ja teen päätöksiä jotka edesauttavat sisäistä rauhaa :/ huhheijaa!