Lue keskustelun säännöt.
ADHD on kamala sairaus
01.03.2021 |
Hoitamaton ADHD tekee ihmisistä aivan hirviöitä etenkin pojista. Jo lapsena ovat hyvin levottomia riehujia ja tehtailevat kolttosia jotka myöhemmin muuttuvat rikoksiksi ja johtavat usein vankilaan. Koulussa yhteenkään kokeeseen ei voi lukea eikä keskittyä tunnilla opetukseen vaan kaikki menee ohi kun ei kiinnosta. Lähinnä valehtelemalla saadaan peruskoulu läpi välttävällä keskiarvolla ja siihen se koulutus sitten jääkin.
Runsas jatkuva päihteiden käyttö alkaa jo nuorena. Työ- ja seurustelusuhteet kestävät maksimissaan sen muutaman viikon. Muista ihmisistä, säännöistä tai lakipykälistä ei välitetä pätkääkään vaan pyöritään baareissa, tapellaan, huudetaan, otetaan hetken mielijohteesta tatuointeja yms impulsiivista typeryyttä ja kaahataan autolla kolareita.
Surullista koska vielä nykyäänkään ADHD:ta ei tunnisteta ajoissa saatika sitten menneinä vuosikymmeninä.
Jos lääkitys olisi kunnossa niin kyseessä saattaisi olla aivan eri ihminen.
Kommentit (6)
Kyllä, osan kohdalla se menee noin. Sitten on se joukko, jonka kohdalla häiriötä ei tunnisteta, koska yleinen käsitys siitä on juuri riehuja. Näin on varsinkin tyttöjen kohdalla. Tytöillä on usein ADD ADHD:n sijaan, eikä sitä useinkaan lapsena tunnisteta vaan ihmiset saavat diagnoodin aikuisena kun hakeutuvat itse tutkimuksiin.
Koulussa olin kiltti oppilas, minua sen sijaan kiusattiin. Päihteitä en ole käyttänyt koskaan enkä muutenkaan elänyt levotonta elämää, ei seurustelusuhteita eikä seksiä, elämässäni ei oikeastaan ole tapahtunut mitään. Minusta tuli ihmissuhteiden ja elämän sivustakatsoja. Opiskelussa ja työssä pärjäämisessä kyllä suuria vaikeuksia, ADD:n lisäksi myös isoja hahmotusvaikeuksia ja muita oppimisvaikeuksia. Häiriöksi en ole kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD ei ole sairaus. Muutenkin 0/5, ei jatkoon.
Ei kai se kuitenkaan ole mikään "äänet käskee" - tauti, vaan silkkaa tottelemattomuutta enimmäkseen. Siihen vielä vanhemmat, jotka ei ohjaa ja rajoita yhtään niin on levotonta.
Itselle kävi hyvin. Suoritin peruskoulun ihan kelvollisesti ja sieltä lukioon. Kirjoitin E paperit ja kävin yliopiston. En ole huumeita käyttänyt tai rikoksia tehtaillut. Mutta sainkin apua. Luulen että tuo kuvaamasi tilanne syntyy kun mitään apua ja tukea ei pienestä pitäen saa.
Lapsuudessani ei edes tunnettu adhd:t.a Sihen aikaan oli tiukempi kuri koulussa ja vanhemmilla oli oikeus vetää lapselle tiukat rajat joutumatta yhteisön arvostelun kohteeksi tiukkuudestaan.
Minulla oli onneksi vanhemmat, jotka touhusivat meidän lasten kanssa ja olimme paljon ulkona, retkillä sekä jaksoivat selittää miksi pitää uskoa kieltoja.
Murrosikä oli haastava kaikille koulua myöten, mutta opettajilla oli vielä lupa puuttua oppilaan käytökseen ja vaatia rangaistuksia. Sai myös ottaa oppilasta käsivarresta kiinni ja ohjata käytävälle rauhoittumaan.
Nuorena aikuisena innostuin terapiasta, jossa sain ymmärrystä paljonkin. Jäin koukkuun terapiaan, niin se auttaa minua edelleenkin elämän hankalista tilanteista. Olen sitä kautta oppinut tuntemaan itseni sekä kanavoimaan energiani järkeviin asioihin.
Luulisi että tämmöinen oirehtiminen tunnistettaisiin jo hyvissä ajoin mutta kun ei. Suurin osa saa diagnoosin vasta aikuisiällä kun elämä on jo menetetty peli tai jossain linnassa