Kaveri menetti työnsä ja on siitä asti ollut aikamoinen maanvaiva

Kaverilla ensin koronan takia lomautus, yt:t, sitten lopulta irtisanominen. Taloudellisesti hänellä ei ole hätää, sillä mm. perinyt asuntonsa ja toisen sijoitusosakkeen kaupan päälle. Työ on ollut hänelle iso osa sosiaalista elämää ja ymmärrän että sen loputtua on varmasti outo ja tyhjä olo. Olen tsempannut ja tukenut, kuunnellut tuntikausien puheluita alkuvuodesta jne. mutta nyt en enää jaksa. Kaverista on tullut todellinen maanvaiva. Hän haluaisi edelleen, koronan aikana Helsingissä tehdä jotain ja nähdä jossain. Ehdottaa että mennään syömään, kahville, drinkille, hänen salilleen kertamaksulla, Flamingoon, ostoksille jne. Minä olen opetusalalla töissä ja koska töissä altistun riittävästi, haluan jättää vapaa-ajan altiistukset minimiin. Kun torjun kaverin ehdotukset ulos lähtemisestä vedoten koronaan, saan aina vastaukseksi joko muka vitsikästä läppää tyyliin "ai onko joku korona? Kappas vaan, en oo kertaakaan kuullutkaan", tai sitten passiivisaggressiivista "ja luuletko sä että mä en tiedä koronasta ja sen vaikutuksista. Kuule mä sen tiedän jos kuka, ei tarvitse mulle kertoa koronasta mitään".

Kun en suostu lähtemään hänelle kaveriksi kaupungilla pyörimiseen yms., hän olettaa että olen koko ajan puhelimen päässä valmiina keskustelukaveriksi. Hän työpäivisin pommittaa minua viesteillä, että koska pääset töistä, jutellaan illalla. Vastaan, että menee myöhään kun on töitä. Mutta eikös sulta opetus pääty viimeistään kolmelta, kaveri inttää, kai oot vapaa jo aiemmin? En ehdi vastata heti. Sitten hetken päästä tulee viesti: hei voinko soittaa, oot näemmä online whatsappissa. Vastaan, että on huono hetki, soitellaan myöhemmin. Sitten koko ilta pommitusta että koska koska. Lopulta soitan ja kaveri aloittaa innokkaan monologin: oletko katsonut sarjaa x? Oletko kokeillut tehdä reseptiä Y, josta laitoin sulle eilen viestiä? Oletko lukenut kirjaa Z? Vastaan kaikkiin, että en. Kaveri ei luovuta: miksi et, ja jatkaa entistä yksityiskohtaisemmin kuvailla ko. sarjaa/reseptiä/kirjaa. Lopulta sanon, että mulla ei ole aikaa eikä jaksamista kauheasti vapaa-ajalla tehdä erilaisia asioita kun töissä on aika kiirettä. Sitten langan päässä on hiljaista ja lopulta tulee se, että saisin olla kiitollinen kun mulla on töitä yms. muuta syyllistävää.

Seuraavana päivänä hänestä ei kuulu mitään. Sitten kännykkä piippaa ja viestiä tyyliin: hei mitä teet sun talvilomalla? Vuokrataanko vaikka Flamingosta hotellihuone pariksi päiväksi, voitais käydä kylpylässä, juoruta ja katsoa putkeen sarjoja. Ja sitten se vääntö siitä, että ei en aio lomalla lähteä kotoa minnekään.