Asutko ihmishamsterin kanssa tai oletko itse sellainen?

Koti ja sen viihtyvyys ja toimivuus ovat aina olleet minulle tärkeitä asioita, ja nyt korona-aikana tämä on korostunut kun kotona on sattuneesta syystä tullut vietettyä niin paljon aikaa.

Haluan että kotona on paikat järjestyksessä ja tämän edellytys on että jokaiselle tavaralle on oma paikka. Tällöin siivoaminen ja ”raivaaminen” on nopeaa ja helppoa. En kiinny tavaraan. Laitan kiertoon itselleni tarpeettomat vaatteet, lasten lelut joilla he eivät enää leiki, astiat joita en tarvitse. Osan myyn kirpparilla, osan lahjoitan (esim eläkeläisäidilleni ulkovaatteita, lastenvaatteet ja lelut punaiselle ristille tai neuvolalle jne). Rikkinäiset ja kulahtaneet vaatteet, jotka eivät oikeasti kelpaa mihinkään, heitän pois. Ennen kuin uutta ostetaan, jotain on lähdettävä kaapeista. Meillä ei ole tiukkaa rahasta.

Mies sen sijaan ei ikinä milloinkaan luovu mistään, heitä mitään pois, ei anna kenellekään mitään omistaan. Hän ostaa vaatetta mutta kaapit räjähtävät, niissä ei ole mitään mahdollisuutta pitää järjestystä edes siinä määrin että tietäisi mitä kaapissa on. Hän hamsteroi kaiken, vanhat kenkärajat, rikkinäiset vaatteet, vanhat urheiluvälineet. Kaikki. Mikään ei mahdu mihinkään. Suurin osa tavarasta on hänelle täysin tarpeetonta. Hän ei myöskään ymmärrä että jos haluaa myydä vaatteita kirpparilla, niiden pitäisi olla edes jotenkin ajan mukaisia, jotta käyvät kaupaksi. Ei siis voi jemmata käyttämättömiä vaatteita kaapissa 15v ja sitten viedä kirpparille. Pihavarastoomme en ole uskaltanut oikeasti mennä useisiin vuosiin koska se pullistelee jotain miehen hamsteroimaa roinaa. Hänen oma isänsä on samanlainen.

Meillä on periaattessa omat kaapit vaatteille, yhteisiä kaappeja esim kirjoille, kosmetiikalle jne. Kun minä saan tyhjennettyä hyllyjä niin kohta sinne on jemmattu jotain miehen roipetta. Olen sanonut aiheesta 100x, että meillä on tässä huushollissa liikaa tarpeetonta tavaraa.

Kokemuksia aiheesta tai ratkaisuja?