Minä en tajua petturuutta.

mutta elämä ei ole noin mustavalkoista...joskus eteen tulee yllättäviä tilanteita jolloin huomaakin ettei omat moraalikäsitykset pidäkkään paikkaansa. Hattua nostan heille, ketkä pystyvät toteuttamaan läpi elämänsä ap. kirjoittamia ajatuksia.

Tältä osin. Se on empatiaa: miltä minusta tuntuisi jos minulle tehtäisiin noin? Jos vastaus on "paskalta" on vaihdettava strategiaa.



Joskus tosin minun ja sinun hyvät eroavat toisistaan. Silloin rehellisyys on paras politiikka, koska silloin jokainen asianomainen saa mahdollisuuden tehdä omat päätöksensä ja rakentaa elämänsä.

En ylipäätään käsitä, miten kukaan voi elää valheessa ainkaan järjestelmällisesti ja pitkiä aikoja. On eri asia ihastua tai rakastua kuin jatkaa suhdetta vanhan rinnalla. Enkä ymmärrä sitäkään, miten rakastumisen voi peittää ihmiseltä, joka kuitenkin on läheisin.



Rinnakkaissuhde on toisen halveksimista ja valehtelua, turvallisuushakuisuutta ja nössöyttä. Tai ehkä tarkistan tämänkin suhteen mielipidettäni, olenhan jo nyt tilanteessa johon en kuvitellut joutuvani.

selvittää asiat sen "vanhan" kanssa ennen kuin lähtee uuteen suhteeseen.

kakkossuhde, jo vuosia toiminut. Molemmat tiedämme mikä on homman nimi, ainoastaan vaimo ei tiedä mitään. Joutavaa tuollainen pohdinta oikeasta ja väärästä :)

myös siitä, että tässä kohtaa kaikki on mustavalkoista.muuten olen täysin sitä mieltä että kaikessa on vivahteita ja harmaan sävyjä.

Mutta toisen kunnioitus ja huomioon ottaminen on pyhää, oli sitten kadunmies tai aviopuoliso, ja pettäminen on kaikkea muuta kuin hyomioonottavaa.

onneksi minä olen omastani päässyt eroon enkä mokomaa selkärangatonta lieroa takaisin huolisi.nimim. yksi exvaimo

kakkossuhde, jo vuosia toiminut. Molemmat tiedämme mikä on homman nimi, ainoastaan vaimo ei tiedä mitään. Joutavaa tuollainen pohdinta oikeasta ja väärästä :)

Minä tajuan. Sen verran monenlaista tunnevyöryä on tässä tullut läpi käytyä. Kumpikaan meistä ei petä tässä suhteessa, uskallan luottaa siihen. Mutta silti tajuan, ja olen itsessäni kokenut niitä tunteita, jotka ovat saaneet minut kokemaan niitä tunteita, jotka varmasti käsittelemättöminä ajaisivat pettämään. Ennen halveksin niitä jotka ovat pettäneet, tuomitsin. Nyt ymmärrän.



Mutta itse haluan muutoksen ennen kuin pettäminen tapahtuu. En usko, että (etenkään) naiset pettävät himosta tai hetken mielijohteesta vaan puhumattomuus, miehen välinpitämättömyys, hellyyden poisjääminen, yhteisten romanttisten hetkien puuttuminen, epävarmuus, viha, katkeruus, ajavat pettämään. Jos ei huonoa kierrettä katkaista ajoissa.



Ihastumista ja rakastumista toiseen en taas ymmärrä. TOIVOTTAVASTI en tule sitä koskaan ymmärtämäänkään. Kyllä minulle pettäminen olisi oireilua ja hätähuutoa omassa suhteessa, ei kaipuuta toisen luo.

ihminen joka itkee täällä empaattisuuden perään haukkumalla pettureita. Kaatakaa vain syyt ja syytökset pettäjien ja kakkosien niskaan.

Ne syvimmät syyt kun löytyvät aivan jostain muualta, petturuus ja kakkosnaisena oleminen on vain lopputulos. Joskus hyvä joskus huono, kuten avioliittookin tai mikä tahansa ihmissuhde.

olen teoriassa ja periaatteessa aivan samaa mieltä. Mutta välillä tunne vie mukanaan (muissakin asioissa), jolloin olen sortunut pettämään. Minulla on siis hieman puutteellinen itsekontrolli.

Miksi pysyä naimisissa ihmisen kanssa jota halveksii?



ap

Miksi pysyä naimisissa ihmisen kanssa jota halveksii?

ap

Sehän on kunniaksi AV:lle

Kysehän on vain oman navan ympärillä pyörivästä halusta saada omat asiat selviksi. On kunnioitettavaa olla avoin ja rehellinen - mutta ihastuessaan ei sellaiseen pysty. Ei silloin pysty tilannetta arvioimaan - miksi siinä hämmennyksessä pitäisi tehdä suuria linjauksia?

Olen ihastunut työkaveriini ja tunteet vellovat. Pystyn pohtimaan tilannetta naisen kannalta, hänen lastensa, omien lasteni, vaimoni ja itseni. Mutta miksi minun pitäisi tehdä, jokin siirto? Teen siirtoja vasta kun ne ovat tarpeen.

Jos ihastukseni nyt päättäisi katkaista välimme, jottei tilanne kehity eteenpäin - hyväksyisin sen, mutta mieluummin ensin keskustelisin hänen kanssaan tilanteesta. Itse en tekisi vastaavaa antamatta hänelle mahdollisuutta.

En halveksi ketään, mutta oudoksun niitä, joiden moraalikoodi antaa mahdollisuuden sanoa puolisolle: "Haluan erota" ilman, että eroon liittyvistä taustoista on keskusteltu pitkään.

Mulla on kuusi lasta ja mies. Mies pitää mua palvelukoneena ja haukkumisen kohteena ja on surkea sängyssä. Toisaalta hän on ns. kunnollinen ja hoitaa lapsetkin ok silloin kun töiltään joutaa.



Olen ihastunut yli 20 vuotta nuorempaan poikaan joka on vain hiukan vanhempi kuin oma vanhin poikani. Seksi hänen kanssaan on taivaallista, mutta ei hänestä olisi "isäksi" lapsilleni eivätkä hänen elämäntapansa muutenkaan sopisi minulle.



Miehen jättäminen hankaloittaisi elämääni huomattavasti. Jos jättäisin miehen, pitäisi melkein jättää lapsetkin että voisin nauttia rauhassa tästä nuoresta komistuksestani. En halua hänen opettavan huonoja elämäntapojaan lapsilleni enkä toisaalta ehtisikään mitään muuta kuin raataa lapsieni eteen, jos olisin heidän yksinhuoltajansa. Mutta lapset kärsisivät koska iskällä ei olisi tarpeeksi aikaa heille. Ja koska mieheni vain "käyttää minua hyväksi" ilman rakkautta, niin onhan minulla toki sama oikeus! Rakkauden haen sitten muualta.

no en tajua. Sinä vedätät miestäsi niin kuin kaikki petturinpaskat. Mitäs tuo tilanne tekee tuolle "kakkoselle"? Onko tilanne hänelle täysin selvä? Entä hänen tulevaisuutensa, pidätkö häntä roikkumassa niin, ettei hän voi tehdä omia ratkaisuja.



Kyllä sinulla on moraalinen velvollisuus tehdä päätös... ja toimia sen mukaan. Joko pysyä miehesi kanssa ja jättää poju, keroa kaikki miehellesi ja toivoa että hän tajuaa antaa sinun jatkaa pojun kanssa(aika epätodennäköistä) tai jättää mies ja touhuta pojun kanssa ihan avoimesti.



Avoin suhde ei ole kusetusta, joten rehellisyyden nimessä voisit ehkä ehdottaa sellaista miehellesi.



ap

Kysehän on vain oman navan ympärillä pyörivästä halusta saada omat asiat selviksi. On kunnioitettavaa olla avoin ja rehellinen - mutta ihastuessaan ei sellaiseen pysty. Ei silloin pysty tilannetta arvioimaan - miksi siinä hämmennyksessä pitäisi tehdä suuria linjauksia?

Olen ihastunut työkaveriini ja tunteet vellovat. Pystyn pohtimaan tilannetta naisen kannalta, hänen lastensa, omien lasteni, vaimoni ja itseni. Mutta miksi minun pitäisi tehdä, jokin siirto? Teen siirtoja vasta kun ne ovat tarpeen.

Arvostaa toista täysvaltaisena ihmisenä jolla on oikeus tietää omaa elämäänsä kipeästi koskevat asiat jotta voi tehdä elämäänsä koskevat päätökset niiden pohjalta. Jos ei tiedä asioita jotka vaikuttavat kriittisesti omaan elämään elää jatkuvassa valheessa.

Jos ihastukseni nyt päättäisi katkaista välimme, jottei tilanne kehity eteenpäin - hyväksyisin sen, mutta mieluummin ensin keskustelisin hänen kanssaan tilanteesta. Itse en tekisi vastaavaa antamatta hänelle mahdollisuutta.

En halveksi ketään, mutta oudoksun niitä, joiden moraalikoodi antaa mahdollisuuden sanoa puolisolle: "Haluan erota" ilman, että eroon liittyvistä taustoista on keskusteltu pitkään.

siis siitä että kohtelee toista niin kuin toivoisi itseän kohdeltavan, arvostaa toisen älyllistä kapasiteettia tarpeeksi, että pitää häntä oikeutettuna tekemään OMAT ratkaisunsa faktojen pohjalta, eikä pakota toista elämään jatkuvassa valheessa.

siis siitä että kohtelee toista niin kuin toivoisi itseän kohdeltavan, arvostaa toisen älyllistä kapasiteettia tarpeeksi, että pitää häntä oikeutettuna tekemään OMAT ratkaisunsa faktojen pohjalta, eikä pakota toista elämään jatkuvassa valheessa.

Ja kun yhdessä ollaan kakkossuhteessa, siinä ei PAKOTETA ketään valehtelemaan, vaan ollaan reilusti ja avoimesti kahdessa suhteessa :)

joo, ei mulla mitään avoimia suhteita vastaan ole jos vain kaikki hyväksyy asian ja tietää missä mennään.



Tosin itse en sellaiseen ryhtyisi...