Miksi olette "hylänneet" ystäviä korona-aikana?
Hylätä on jyrkkä sana mutten nyt muutakaan keksinyt.
Minulla on monivuotinen suhde toisessa maassa asuvaan mieheen. Emme luonnollisestikaan ole voineet kovin usein koronan takia nähdä. Tämä on musertanut minut ja olen ollut todella alakuloinen välillä.
Olen erästä asiaa ihmetellyt: kukaan ystäväni ei ole osoittanut empatiaa. Päinvastoin he ovat vähentäneet yhteydenpitoa. He ovat joskus sanoneet minulle päin naamaa kuinka rajat pitää sulkea kokonaan ym.
Mikä saa "ystävät" käyttäytymään näin? Mihin empatia ja ymmärrys katosi? Tuliko ihmisistä koronan myötä se todellinen luonne esiin?
Miksi te "hylkäisitte" ystävän joka etäsuhteessa? Miksi ette kysyisi kuinka hän voi?
Onko muilla kokemusta tällaisesta käytöksestä korona-aikana?
Kommentit (28)
Alkoi silakoimaan. Se oli poistot, ghostaukset ja bye bye.
Riskiryhmään kuuluva ystäväni masentui, kun menetti koronan myötä työnsä (teatterialalla). Oli tosi masentunut, ja minä tyhmänä kysyin, menenkö käymään. Luulin olevani auttavainen ja huomaavainen, mutta ystävä suuttui, koska kehtasin häneltä, riskiryhmäläiseltä sellaista kysyä.
Enää ei vastaa viesteihini. Ymmärrän kyllä hänen varovaisuutensa viruksen suhteen, mutta minusta joissain tilanteissa mielenterveys menee varovaisuuden edelle. Maskin käyttöä en ottanut vierailua ehdottaessa esille, koska pidin sitä itsestäänselvänä.
Ehkä ystäväsi eivät aidosti ymmärrä miltä tuntuu kun kumppania ei voi tavata. Yleensä kun se kumppani on siinä vieressä. Empatian puutetta siis. Kannattaa miettiä ovatko oikeita ystäviä sittenkään.
Ymmärrän ettei tavata muttei edes kysytä haastavassa tilanteessa olevalta ystävältä kuinka voit.
Kuulun riskiryhmään, ja ystäväni on päättänyt että maskinkäyttö on valaudenriistoa, ja jokaisen pitää rohkeasti olla ilman - sekä hyväksyä tilanne uutena todellisuutena riskeineen. Hän on nyt uudessa todellisuudessa riskeineen ilman minua.
Ymmärrän kyllä tuskan. Itsekin kaipaan ulkomailla asuvaa poikaystävää, jota en ole nähnyt vuoteen. Itse olen siis kuitenkin vastuuntunnosta pysynyt Suomessa, joten ymmärrän myös jos muita ärsyttää kun muut matkustelevat kun itse tekevät uhrauksia.
En ole tapaamisia ehdottanut. Osa kun asuukin kauempana. Mutta nykyään on helppoa pitää yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla tai mitä lie. Mutta ei.
Miksi aloitukseni sai niin paljon alapeukkuja?
Ap
Tässä on nyt yhdellä jos toisellakin aika raskaita aikoja. On työttömyyttä, lomautuksia, huolta läheisistä, ihan arkista huolta omastakin jaksamisesta.
Siinä ei jotenkin jaksa enää kiinnittää huomiota ystävään, joka '"ei kovin usein" voi nähdä miesystäväänsä.
Hyvin monilla muillakin on nyt vaikeaa. Taloudellisia huolia, masennusta, väsymystä kaikkeen säätöön. Pitää ymmärtää toisia, ei kaikkea jaksa nyt huomioida ja kysellä ja kantaa vielä muidenkin taakkoja. Toivotaan vaan parempia aikoja.
Minä vastaan aina kaikkien viesteihin ystävällisesti ja kannustavasti! Luulisi, että kaikilla olisi näin kotoiluaikaan aikaa kirjoittaa.
Eipä ole näkynyt. Minä olen tullut hylätyksi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt yhdellä jos toisellakin aika raskaita aikoja. On työttömyyttä, lomautuksia, huolta läheisistä, ihan arkista huolta omastakin jaksamisesta.
Siinä ei jotenkin jaksa enää kiinnittää huomiota ystävään, joka '"ei kovin usein" voi nähdä miesystäväänsä.
Itse olen tukenut ja ymmärtänyt toisia koronan aiheuttamien haasteiden kanssa. Ja osalla ystävistäni elämä on samanlaista kuin ennen koronaakin. Ok, joskus ystävyys on yksipuolista. Kiitos teille kommenteista!
Ap
Minulla on työkaveri jonka lapset ja lapsenlapset asuu toisessa maassa. Tietysti olen myötätuntoinen, tuntuisi kauhealta jos en saisi omien lasteni kanssa olla.
Hänen isänsä kuoli siellä eikä kyllä käynyt mielessäkään moralisoida että meni hautajaisiin sinne. Olisin mennyt itsekin.
Helppo se on huudella ja elää omassa kuplassa ja omat läheiset asuu lähellä.
Ovat sanoneet päin naamaa? Olet siis tavannut ystäviäsi, jos kerran päin naamaa on sanottu. Oma ystäväpiirini ei ole nähnyt toisiaan kohta vuoteen koronan vuoksi. Olemme soitelleet toisillemme vähintään kerran kuukaudessa.
Korona väsyttää itseäni kovasti. Maskin käyttö töissä aiheuttaa kasvoihin kutisevaa ihottumaa, jonka vuoksi ei saa unta, päänsärkyä ja voimattomuutta. Lapset ovat vähän väliä etäkouluissa tai karanteeneissa koulussa tapahtuneiden altistumisen vuoksi. Koulunkäynti vaatii paljon enemmän oman aikuisen apua, jotta oppiminen olisi laadukasta. Opettajia en syytä. On todella vaikeaa pitää laadukkaita tunteja, jossa osa oppilaista on läsnä luokassa ja osa etänä. Koko ajan täytyy yksinhuoltajan pitää huolta siitä, että kotona on kunnon ja järkevät varastot ruokaa, hygieniatuotteita, tekemistä ja herkkujakin, mikäli koko perhe joutuisi karanteeniin/eristykseen.
Todellinen luonne on tullut esiin: pelko, maskin käyttö yms. aiheuttaa väsymystä, mikä aiheuttaa sen, että on pakko priorisoida ja pitää siitä omasta jälkikasvusta huolta.
Vaikka siis ystävilläsi ei olisi lapsia, niin korona väsyttää tavalla tai toisella. Se, että he eivät pidä sinuun yhteyttä ei todennäköisesti kerro välinpitämättömyydestä, vaan koronan tuomasta väsymyksestä.
Huomasin, että meitä normiaikoina ”yhdistäneet” asiat olivat lopulta yhdentekeviä enkä tosiasiassa kaipaa kanssakäymistä heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole tapaamisia ehdottanut. Osa kun asuukin kauempana. Mutta nykyään on helppoa pitää yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla tai mitä lie. Mutta ei.
Miksi aloitukseni sai niin paljon alapeukkuja?
Ap
Mä alapeukutin siksi, että sulla on kuitenkin se miesystäväis, joka ymmärtää teidän tilanteenne hankaluuden sata kertaa paremmin kuin yksikään ystäväsi tai kaverisi.
Noin muuten tähän korona-aikaan niin ainakin omalla kohdallani on käynyt niin, että aiempaa enemmän on nyt ollut yhteydessä omiin sukulaisiin. On tullut huoli iäkkäistä sekä muista riskiryhmiin kuuluvista läheisistä. Kun ennen pandemiaa vahempani kävivät itse kaupassa, apteekissa jne, nyt mä käyn heidän puolestaan. Kun on itse edelleen töissä, on oma huusholli hoidettavana ja lisäksi pitää vieä käydä huolehtimassa pari kertaa viikossa vanhuksistakin, aikaa ja ennenkaikkea voimavaroja ei tahdo riittää enää ystäville samalla tavalla kuin ennen pandemiaa.
Olet "ystävillesi" person non greta. Tämä on fagdaa.
Itse olen ihmetellyt miten paljon ihmiset ovat halunnet tavata korona-aikanakin, ja olen joutunut kieltäytymään. Esim. lapsia on kysytty yökylään jne. En tiedä onko tämä sitten koettu tylyksi.