Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono itsetunto syö kaiken elämältä
20.02.2021 |
Olen siis jo 38 vuotias nainen, enkä mikään pikku tyttö. Siksi tämä asia ninua hävettää entistä enenmän. Itsetuntoni on aivan olematon. Näen kaikessa ja kaikissa parempaa kuin itsessäni. Koen olevani huonompi äiti kuin siskoni, rumempi kuin muut kanssa ihmiset, työssäni laiska ja osaamaton, vaimona liian mustasukkainen ja ruma, ihmisenä ylipäätänsä huono. Alkuun tämä oli vuosia sitten vain taka-alalla oleva ongelma joka ei häirinnyt joka päiväistä elämää. Mutta se on pahentunut. Se häiritsee kaikkea mitä teen. Koen kokoajan alenmuttaa ja siksi en jaksa edes aina lähteä tekemään koska tiedän että en kuitenkaan onnistu tai osaa. Olen alkanut veätytymään muista ihmisistä koska en halua että muut näkevät huononmuuteni. Viimeisin oli kun keksin tekosyyn jättää siskontytön juhlat väliin koska en halunnut mennä sinne näyttämään että olen lihonnut hieman ja emme ole ehtineet lasteni kanssa tekemään kauhean paljon mitään ihmeellistä uutta. Siellä sitten saisi kuunnella miten ihanasti siskoni taas on pärjännyt ja ollut lastensa kanssa ja äitimme ylistää maasta taivaisiin toista. Mieheni sanoo minua rakkaaksi vaimokseen, itse näen itseni rumana ja lihavana kuvotuksena jonka uskon mieheni vaihtavan heti jos saisi tai löytäisi paremman.En tiedä miten saisin tämän loppumaan. Auttakaa jos jollain olisi vastaavia kokemuksia.
Kommentit (9)
Muuten en osaa auttaa, mutta itsensä vertailu muihin (ulkoisesti, tekemisiltään) on täysin järjetöntä. Aina, ihan aina on joku joka on kauniimpi, parempi, nopeampi, tehokkaampi etc - loputtomiin. Sen sijaan jos tuttavapiirisi koostuu ihmisistä, jotka jostakin perversseistä syistä haluavat painaa sinua ja tekemisiäsi alas, kannattaa se vaihtaa, pysyvästi. Edes sukulaissuhteet eivät tähän vaikuta.
Noin muuten terapia voisi olla hyvä juttu. Miettiä vaikka sitä, haluaako kuluttaa vuosiaan tuollaiseen turhaan hohhailuun muiden paremmuudesta, vai tehdä sellaisia asioita omissa rajoissaan joista todella pitää. Nämä ovat valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
öö, sulla on mies?
Öö juu..
Ap
Mie lähtisin miettimään asiaa näin...
Elätkö tällä hetkellä oman näköistä elämää? Elätkö omien arvojesi mukaan niin, että voi olla niistä ylpeä?
Kuka tai mikä sinut on saanut ajattelemaan ettei elämäsi riittäisi?
Tunnetko kuka olet? Mitä sinä haluat elämältä?
Tekstistäsi kuuluu niin ihmisen"perustunteet" läpi. Jäisin myös hieman pohtimaan niitä. Häpeä, kateus.... ne eivät ole "negatiivisia" tunteita vaan osaavat myös kertoa meille paljon hyvää meidän tarpeista.....
Lopuksi toivotan voimia uuden minän ja itsetunnon rakentamiseen!!
Kateuden tielle kun lähtee niin aina löytyy uusia kadehtittavia asioita.
Olen 48 nainen ja tunnistan tasan tarkkaan itseni tekstistä. Tai entisen itseni. Oli niin paha olla että jotain on nyt keksittävä miten se loppuu.
Ekaksi sanoisin että kylmetä välit äitiin ja siskoon. Älä ole tekemisissä, pahoitat vaan mielesi. He eivät arvosta sinua, sinun ei tarvitse arvostaa heitä. Mikäli ottavat puheeksi ja jos kerrot asian oikean laidan niin varaudu siihen että vastauksena on "ei pidä paikkansa, olet ymmärtänyt ihan väärin" Tuo on kaasuvalotusta, tsekkaa mitä se tarkoittaa. Yllättävän moni käyttää sitä hyökkäyksen lisäksi aseena. Kielletään selvä asia ja tehdään sinut vähän yksinkertaiseksi kun et taaskaan ymmärrä, hohhoijaa. Stop tuollaiselle.
Toisekseen sanoisin, lapsillesi olet maailman tärkein juuri sellaisena kuin olet. Nauti elämästä heidän kanssaan, ovat pieniä niin lyhyen aikaa. Omani ovat nyt yli 20v ja se arvostus jota heiltä saan ... niin, en osaa sanoin kertoa. Olen heille edelleen parasta elämässä ja koska äiti suhteeni on samalla tasolla kuin sinun äitisuhteesi kanssa, olen niin ylpeä lapsistani.
Miehesi arvostaa sinua myös. Olet onnekas!
Etsi ja löydä itsellesi oma tapasi elää ja anna siskon kilpavarustella itseään niin paljon kuin lähtee, se on hänen tapansa.
Keskity vaalimaan omaa itseäsi. Ihan vaan koska voit ja olet sen arvoinen.
Muutoksessa menee oma aikansa. Päätä että vuoden päästä et enää vertaa itseäsi muihin.
Vierailija kirjoitti:
Mie lähtisin miettimään asiaa näin...
Elätkö tällä hetkellä oman näköistä elämää? Elätkö omien arvojesi mukaan niin, että voi olla niistä ylpeä?
Kuka tai mikä sinut on saanut ajattelemaan ettei elämäsi riittäisi?Tunnetko kuka olet? Mitä sinä haluat elämältä?
Tekstistäsi kuuluu niin ihmisen"perustunteet" läpi. Jäisin myös hieman pohtimaan niitä. Häpeä, kateus.... ne eivät ole "negatiivisia" tunteita vaan osaavat myös kertoa meille paljon hyvää meidän tarpeista.....
Lopuksi toivotan voimia uuden minän ja itsetunnon rakentamiseen!!
Kiitos hyvästä tekstistä. Asiaa pohdin tässä. Olen ollut mieheni kanssa pitkään. Meillä oli talonrakennusprojekti ja piebet lapset jossain välissä. Mies oli aika väsynyt ymmärrettävästi noina aikoina ja aika pahalla tuulella. Elämä meni silloin aika lailla hiipien. Yritin kaikin keinoin olla ärsyttämättä ym. Se oli raskasta aikaa ja söi omaa tapaa tehdä asioita. Ajasta on jo aikaa ja se jäi jotenkin ehkä päälle. Ennen olin sellainen tee se itse ihminen, nykyään en uskalla aloittaa mitään Kysymättä lupaa ja silloinkin tulee olo että teen sen väärin. Perheessäni on aina ollut niin että tytöt ovat äitimme silmissä parempia kuin pojat ja lasten lasten tultua on mennyt siihenkin että siskoni perhe on parempi kuin minun ja hänen tapansa hoitaa perhe on parempi. Ja se tehdään selväksi aina aika-ajoin. Mutta tottahan se tavallaan onkin. Siskoni on maailman rauhallisin ihminen eikä ikinä suutu lapsilleen ja on hyvin lempeä. Mieheni on aivan ihana ja hyvä perheenisä. Hän ei vain ole sellainen tunteitaan helposti näyttävää tyyppiä vaan jäyhä suomalais ukko. Ja itse ehkä kaipaisin enenmän tuneita ja läheisyyttä. Mutta ketään ei voi muuttaa tai pakottaa. Tästäkin olemme puhuneet josksu. Miws ahdistuu liiasta koskettelusta ym. Kun vain saisi itsestään riittävästi irti jotta alkaisi tekemään itseään miellyttäviä asioita niin olo helpottaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kateuden tielle kun lähtee niin aina löytyy uusia kadehtittavia asioita.
Olen 48 nainen ja tunnistan tasan tarkkaan itseni tekstistä. Tai entisen itseni. Oli niin paha olla että jotain on nyt keksittävä miten se loppuu.
Ekaksi sanoisin että kylmetä välit äitiin ja siskoon. Älä ole tekemisissä, pahoitat vaan mielesi. He eivät arvosta sinua, sinun ei tarvitse arvostaa heitä. Mikäli ottavat puheeksi ja jos kerrot asian oikean laidan niin varaudu siihen että vastauksena on "ei pidä paikkansa, olet ymmärtänyt ihan väärin" Tuo on kaasuvalotusta, tsekkaa mitä se tarkoittaa. Yllättävän moni käyttää sitä hyökkäyksen lisäksi aseena. Kielletään selvä asia ja tehdään sinut vähän yksinkertaiseksi kun et taaskaan ymmärrä, hohhoijaa. Stop tuollaiselle.
Toisekseen sanoisin, lapsillesi olet maailman tärkein juuri sellaisena kuin olet. Nauti elämästä heidän kanssaan, ovat pieniä niin lyhyen aikaa. Omani ovat nyt yli 20v ja se arvostus jota heiltä saan ... niin, en osaa sanoin kertoa. Olen heille edelleen parasta elämässä ja koska äiti suhteeni on samalla tasolla kuin sinun äitisuhteesi kanssa, olen niin ylpeä lapsistani.
Miehesi arvostaa sinua myös. Olet onnekas!
Etsi ja löydä itsellesi oma tapasi elää ja anna siskon kilpavarustella itseään niin paljon kuin lähtee, se on hänen tapansa.
Keskity vaalimaan omaa itseäsi. Ihan vaan koska voit ja olet sen arvoinen.
Muutoksessa menee oma aikansa. Päätä että vuoden päästä et enää vertaa itseäsi muihin.
Ihana kuulla että olet päässyt yli näistä tunteista. Se auttaa minuakin uskomaan että voi selvitä. Tuo lasten kanssa touhuaminen on ihan parasta elämässäni. Toivoisin vain että jaksaisin ja ehtisin vielä useammin touhuta heidän kanssaan. Heidän kanssaan ollessa välillä kaikki muu unohtuukin ja nauran aidosti ja meillä on hauskaa. He ovat ehdottomasti parasta elämässäni vaikka välillä haasteita onkin.😊
Ap
Se, että asia on alkanut vaivaamaan sinua, ei välttämättä ole huono asia. Ehkäpä alat kypsyä muutokseen ja uuteen ajatteluun.
Aloita vaikkapa sillä että sinulla on täysi oikeus jäädä pois juhlista missä sinua yritetään painaa lyttyyn ja arvostella. Miksi edes haluaisit sellaiseen tilaisuuteen! Se ei ole luovuttamista vaan oma valintasi ja minusta hyvin perusteltu.
Minulla on myös ollut aina huono itsetunto. Sisarukset ja kaverit ovat pärjänneet ja menneet eteenpäin. Mutta enhän minä, kun ei minusta ole, turha tavoitella korkeuksia, muut on parempia. Omille lapsilleni olen yrittänyt tolkuttaa, että jos joku siihen pystyy niin mikset sinäkin. Luulen että omassa lapsuudessani minuun ei osattu valaa itseluottamusta ja olin varmaan itsekin aika passiivinen.
Vasta neljänkympin tienoilla heräsin itse tilanteeseen ja aloin tajuta ajattelun vaikutuksen elämääni. Minua yritti lytätä myös mieheni, joten siinä tapauksessa olet minua onnekkaampi ja valinnut kumppanisi paremmin! Anna hänelle ja itsellesi arvostusta siitä.
Joka päivä huomaan asioita mitä voin korjata omassa ajattelutavassani. Viimeksi mietin yhtä koulutustani, että miksi minusta ei ollut sille alalle vaikka koulussa pärjäsinkin ihan hyvin. Eli mietin taas mitä vikaa minussa oli. Sitten aloin ajattelemaan pitemmälle että olisinko viihtynyt niissä hommissa..niin en! Alkoi ahdistaa ajatuskin. Ei vaan ollut mun juttu eikä minua varten. Nyt saan jättää senkin ajatuksen taakseni, minun ei tarvitse sille alalle lähteä jos ei kiinnosta. Viihdyn paljon paremmin nykyisessä työssäni, hyvä minä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos hankkisit itsetuntoa ja elämän. Kuka jaksaa velloa tuolla lailla. Huh huh
Alue: Aihe vapaa
öö, sulla on mies?