Miksi aina oletetaan, että lapsilla on hauskaa kun ovat erossa perheestään?

miksi lasta viedään taas hoitoon. Itse miettinyt samaa. Meidän 5v ollut poissa yötä ehkä 2 kertaa vuodessa, eka kerta oli 1,5v. Nyt joskus on alkanut kyselee että saisiko mennä mummolaan ja sitten on saanut mennä YHDEKSI yöksi, se on hänellekin riittänyt. On oikeesti outoa jos lapsi viihtyy PAREMMIN jossain muualla kuin kotona monta päivää putkeen, sit on jossain vikaa. Nykyään vaan on niin että "minä minä minä, ja baariin ja haluan sitäkin" ja lapsi hoitoon koska "hänhän viihtyy niiin hyvin mummolassa". Niin viihtyykin mutta ei monta pv putkeen eikä monta kertaa kk:ssa. Liikaa on lapsia tänä päivänä jotka melkein elävät reppu selässä, aina menossa johonkin tai tulossa jostain ja sit mietitään miksi hän on niin hankala ja kitisee vain ....niinpä...miksiköhän??!!!

vaikka toisaalta uskon, että lapset nauttivatkin esim. mummolassa olemisesta jos se on harvinaista herkkua eli ei JOUDU sinne harva se päivä vaan se on etukäteen suunniteltu ja tahto lähtee lapsesta itsestä.

Meillä lapset ovat päässeet hyvin harvoin mummolaan sillä mummuja on vain yksi eikä pappaa laisinkaan ja silloin kun pääsevat (pari kertaa vuosi) yökylään niin ovat tohkeissaan vaikka ikävöivätkin kotiinsa pian. Minusta on aikuisten tehtävä tajuta lapsen ikävä, vaikka lapsi ei sitä mainitsisikaan. Vanhempien kanssa lapset pääsevät toki mummolaan hyvin usein.





Nyt 11v. lähti ekaa kertaa leirille ja itki jo etukäteen kuinka tulee ikävä. Soitin eilen ja ei kerinnyt edes puhumaan puhelimessa kun oli niin kivaa ja kaverit odottivat. Pienissä määrin siis vanhempien tulee tukea lasta kasvamaan ja itsenäistymään pienin askelin kerrallaan.

lapsella oli kauhea ikivä kotiin jo ensimmäisen viikon jälkeen ja olimme siis koko perhe reissussa. Mitä lie yksin oleva lapsi ajattelee. En halua edes tietää

Miksi teillä on niin vaikea ymmärtää, että perheet ja lapset ovat erilaisia. Jos teidän perheessäni jokin asia on A, se voi olla naapurin perheessa B tai C ja silti se on ihan yhtä "oikein" ja "hyvä" kuin teidän A. Ymmärrättekö?

Mä en enää jaksa tätä omanapaisuutta tällä palstalla... Mutku meil on näin, ni sit kaikil muilki pitää olla just samalla lailla tai sit niis muis on jotain vikaa...



Huoh.



Jotkut lapset oikeasti viihtyy muuallakin kuin kotona. Jotkut lapset puolestaan viihtyvät kotona koko ajan. Kumpikin ihan hyvä juttu.

Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia virikkeitä. Itse esim. olen aina tullut kotona kökkimisestä hulluksi, jo lapsena, kun taas esim. poikani viihtyy kotona erinomaisesti. Kumpikin ihan hyvä juttu. Pää pois sieltä navasta, ymmärrätte elämää vähän paremmin sillä tavalla.

Mä ihmettelen sitä minkälaiset välit teillä on lapsiinne ja lasten isovanhempiin. Kyllä meillä lapset uskaltavat sanoa ihan suoraan jos on ikävä. Ja sanovat suoraan myös sen että mummilassa on kivaa ja mummi tekee hyvää ruokaa ja sitä ja tätä.

Meillä lapset itse pyytävät päästä mummilaan, joten jo siitä tiedän että eiköhän niillä siellä tosiaan kivaa ole. Mun lapsilla ja isovanhemmilla on läheiset välit ja ne tulee vaan silloin kun lapset saavat viettää tarpeeksi aikaa myös isovanhempien kanssa.

sillä juuri siitä tässä aloituksessa mielestäni oli kyse, lapset ovat erilaisia. Miten voi olla, että kaikki mummoloihin kuskattavat lapset nauttivat niistä viikkojen reissuista, luulisi joukkoon mahtuvan myös joku sellainenkin lapsi, jolle tulee perhettään ikävä. ap

että omassa lapsuudessani kyseinen kaveriperhe oli varsin tuttu, vierailin heillä lähes päivittäin, ja siltikin tuli heidän luonaan ikävä.

ja vastaus on aina se, että pomppivat innoissaan ja huutavat "joo". Olin itsekin omasta tahdostani mummolassa joskus parikin viikkoa ilman äitiä ja minusta se oli mukavaa. Meidän lapset myös vaativat kavereiden luokse yökylään pääsyä.

Meillä on 5 lasta ja heistä yksi on sellainen, joka on TODELLA paljon mummoloissa. On sen luonteinen, että ei ikävöi minua tai isäänsä, vaan nauttii suunnattomasti, kun saa mummolassa maalla tonkia matoja, kalastaa papan kanssa, käydä mummin kanssa marjastamassa jne. Voi olla näin kesäisin helposti viikonkin siellä yhtä soittoa, tosin tietty soitellaan puolin ja toisin. On ollut 2-vuotiaasta lähtien mummilassa pitempiä aikoja (ei silloin ihan viikkoa, mutta 2-3 yötä) ja ihan 100% varmasti nauttinut jokaisesta hetkestä.



Sitten on 3 lasta, jotka tykkäävät olla mummolassa kovasti, mutta se 1 vrk on hyvä aika. Joskus ovat olleet kaksikin yötä, mutta sitten jo selvästi ikävöidään ja nuo on ollu sellaisia pakkotilanteita (esim. mies työmatkalla ja itse jouduin sairaalaan)



Ja yksi lapsi on niin koti-ihminen, ettei nauti tippaakaan MISSÄÄN yökylässä olemisesta, vaikka sitten sais nukkua minussa kiinni. Niinpä hän ei olekaan yökylässä kuin pakon edessä.

sanon minäkin. Meillä mummot yms asuu 100km päässä ja hyvä, jos kerran kuukaudessa nähdään toisiamme työkiireiden yms takia. Meillä 4v tyttö itse haluaa mennä mummolaan yöksi ja olisikin siellä tosi usein, jos saisi itse päättää :D Nyt onkin sovittu, että tyttö menee viikoksi mummolaan maatilalle lomailemaan ja ihan mielissään laskee päiviä milloin pääsee sinne. Tottahan toki tytöllä on ikävä meitä ja meillä sitä. Soitellaan joka päivä ja kerrotaan kuulumisia ja sitten onkin taas ihana tulla kotiin.



Niin ja itselläni oli sellainen lapsuus, että olisin myöskin ollut mummolassa koko ajan, jos mahdollisuus olisi ollut :)

Minä olen 7- vuotiaana ollut leiriukouluissa ja oon tykänny. Ekalle leirille lähti kaveri, seuraaville lähdin "yksin", halusin mennä!



Oma esikoinen on 5- vuotta pian ja nauttii suuresti olla mummolassa ja kummilla yötä. Ei kuulemma ole ollut ikävä, hyvin nukkunu yönsä.



Kai siinä on jotain vikaa! :D



Musta on ihanaa että lapset pystyy oleen yötä mummolla ja kummilla ilman ongelmia.



Eikä syy yökylään suinkaan ole ollut se että vanhemmat pääsee dokaamaan, vaan mummolakin joskus kysyy haluaako lapset jäädä tai tulla yöksi. On se vaan niin kamalaa!!

Mä vietän paljon aikaa vanhempieni luona lasten kanssa ja se on kyllä niin tuttu paikka heille etten osaa ajatella että heillä olisi hirveän ikävä siellä silloin jos menevät sinne ilman minua.