Olenko ainoa, joka tuntee näin?

Nyt on mediassa ollut paljon esillä Texasin sääolosuhteista, kuinka esim. Dallasissa talot tulvivat ja katot romahtelevat. Ihmiset postailevat itkuisena videoita kuinka he ovat ilman sähköä ja tilanne on kaoottinen.

Minua käy kuitenkin tällaisissa tilanteissa aina enemmän sääliksi avuttomia luontokappaleita, kuten eläimiä. Jos uutisissa kerrotaan, että luonnonkatastrofissa jossain päin maailmaa on kuollut tuhansia ihmisiä, ei se oikein tunnu miltään. Jos kuitenkin tulee uutinen, että satoja elefantteja on kuollut Botswanassa juotuaa myrkytetyistä vesistöistä, tuntuu tämä minusta paljon pahemmalta.

Alitajuisesti siis koen hyväksyttävänä, että on ihan ok jos populaatio pienenisi hieman. En kuitenkaan hyväksy viattomia uhreja, eli tässä tapauksessa eläimiä. Jossain määrin voisi ehkä sanoa, että minulle on kehittynyt jonkinlainen inho ihmiskuntaa kohtaan. Minua myös inhottaa ihmiset, jotka ajattelevat ihmishengen olevan arvokkaampi kuin jonkin luontokappaleen. Kenellä on oikeus se määritellä?

Tiedän, että moni haluaisi kommentoida ajatteluni muuttuvan, jos omat läheiseni menehtyisivät tai itselleni kävisi jotain, ja se saattaa olla totta.

En itse, eivätkä muut pidä minua pahana ihmisenä, enemmänkin päinvastoin. Laitan usein muut itseni edelle ja autan ihmisiä ympärilläni, enkä ole koskaan tehnyt kärpäsellekään pahaa. Tämä mainitsemani ajattelutapa on vaan vähitellen kasvanut mielessäni enkä voi sille mitään. Mietin, että mikähän minua vaivaa...

Onko muita, jotka voisivat samaistua tähän? Mielellään asiallista keskustelua, kiitos :)