Auttakaa määrittelemään tällainen käytös

Mun veikkaus on että mies oli kiinnostunut sinusta enemmän kuin ystävänä ja välillä kyllästyi tilanteeseen ja yritti ottaa etäisyyttä. Luulen että hyvin harva miehen ja naisen ystävyys on puhtaasti kaveripohjalta molemmilla osapuolilla.

Päihdeongelma?

Oliko molemmat varattuja?

Tässä ap nro 3:lle: ei ollut tilanne, jossa suhdetta olisi voinut edistää.

Mutta mietin tuota käytöstä siitäkin näkökulmasta, että tuntui siltä, että hän halusi kertoa nuo asiat juuri minulle, että olin hänelle tärkeä. Mutta miten sellaista ihmistä kohtaan haluaa sitten taas olla seuraavassa hetkessä tyly, siis sellaista ihmistä kohtaan, joka on tärkeä? En ymmärrä sitä. Tai ehkä olin vaan sopiva kuuntelija, annoin hänelle mahdollisuuden kertoa asioistaan ja olin läsnä. Siis ettei se ollut sitten kovin henkilökohtaista.

Tarvitsi "terapeuttia". Kun sai mitä halusi, kiinnostus lopahti. 

"Ei vastannut viesteihin kuin viiveellä"

Kuulostaa juurikin siltä, että pommitit häntä ahdistukseen saakka ja siksi hän oli tyly ja etäinen. Se, että analysoit käytöstä noin tarkasti, tukee teoriaani. 

Nro 6, no nyt olet kyllä väärässä. Minusta on ihan luonnollista miettiä ihmisten olemusta ja toimintaa, ei se ole mitään painostamista, että mietin näitä itsekseni.

Vaikeuksia itsensä kanssa? Ehkä hän ei itsekään oikein tiennyt, miksi toimii kuin toimii.

Mitä konkreettista merkitystä tällaisella "määrittelyllä" olisi? Hiukan eri sanoin: Mitä lisäarvoa yleensäkään on sillä, että jollekin ilmiölle löytyy nimi siksi ja vain siksi, että tietynlainen ilmiö on sovittu nimettäväksi tietyllä tavalla?

Lapsen ja nuoren vallitsevien käyttäytymispiirteiden tyypittelyllä voi olla merkitystä arvioitaessa hänen taipumuksiaan kouluttautumisen ja ammatinvalinnan kannalta. Tai myös arvioitaessa, mitkä elämänhallintataidot hän on oppinut helposti ja mitä hänelle pitäisi erityisesti yrittää opettaa.

Sen sijaan samaan perheeseen kuulumattomat aikuiset eivät pääsääntöisesti tunne toistensa luontaisia reagointitapoja elämän ilmiöiden koko kirjoon. Kahden aikuisen toistuvissakin kohtaamisissa yhden osapuolen kulloisenkin käyttäytymisen taustalla on niin paljon heidän yhteisen kokemuspiirinsä ulkopuolelle jäävien seikkojen satunnaisvaihtelua, että kaikki yritykset arvailla hänen täsmällisiä motiivejaan tietyssä konkreettisessa tilanteessa menevät yleensä pieleen.

Yksi mahdollinen selitys voisi olla se, että aloituksessa mainittu mieshenkilö on periaatteessa sisäistänyt sen, ettei henkilökohtaisista asioista huudella kylillä eikä edes ystäville, mutta hänelle tulee silti joskus ylipääsemätön tarve keventää kuormaansa puhumalla sellaisia, mitä hän ei normaalisti puhuisi. Jos näin on, jälkeenpäin voi sitten tulla morkkis tyyliin "pitipäs mennä tuollekin hölöttämään" ja morkkiksesta seuraava tarve skarpata omia rajojaan. Useimmilla ihmisillä ihmissuhteet lienevät yleensäkin jatkuvaa tasapainoilua läheisyyden ja etäisyyden sääntelyssä.

Tämä on kuitenkin vain arvaus. Tällaisetkin asiat selviävät vain puhumalla, jos silloinkaan.

Mutta mitäpä jos tuollainen ihminen ei vastaa mitään, kun kysyy syytä em. käytökselle. Tai sanoo, ettei osaa selittää sitä. Muuttuu umpioksi, ottaa etäisyyttä ja kuitenkin kohta taas haluaa lähentyä.

Minusta tuo kaava on niin poukkoileva ja kuluttava, etten ehkä perustelisi sitä sillä, että kaikkihan me sellaisia olemme.

Oli mullakin tällainen mieshenkilö pitkän tovin mun elämässä, kuuntelijaa kyllä kaipasi ja kovasti, tapaamiset ja viestittelyt tapahtuivat kuitenkin aina hänen ehdoillaan...No lopulta selvisi, että varattu ukkohan se oli..

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitäpä jos tuollainen ihminen ei vastaa mitään, kun kysyy syytä em. käytökselle. Tai sanoo, ettei osaa selittää sitä. Muuttuu umpioksi, ottaa etäisyyttä ja kuitenkin kohta taas haluaa lähentyä.

Minusta tuo kaava on niin poukkoileva ja kuluttava, etten ehkä perustelisi sitä sillä, että kaikkihan me sellaisia olemme.

Turha noilta on selityksiä odottaa. Joko siedät tuollaista (etkä itsekään päästä häntä lähelle), tai hankit ballsit ja katkaiset välit turhakkeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitäpä jos tuollainen ihminen ei vastaa mitään, kun kysyy syytä em. käytökselle. Tai sanoo, ettei osaa selittää sitä. Muuttuu umpioksi, ottaa etäisyyttä ja kuitenkin kohta taas haluaa lähentyä.

Minusta tuo kaava on niin poukkoileva ja kuluttava, etten ehkä perustelisi sitä sillä, että kaikkihan me sellaisia olemme.

Luetun ymmärtäminen? Edellisen viestin sisältöhän oli, ettei yleispätevää kaavaa ole eikä asia välttämättä selviä puhumallakaan. Jolleivät osapuolten odotukset ja niiden ilmaisutavat yrityksistä huolimatta kohtaa, sille ei mahda muuta kuin homma poikki.