Onko muita kenen lapset on tosi huonoja koulussa ja miten siihen suhtaudutte?

Itse olen ollut ihan hyvä koulussa, keskiarvo ysin pintaan. koulu oli helppoa eikä vaatinut suurempia panostuksia, siksi en osaakaan kai oikealla tavalla "vaatia" tai laittaa lukemaan, kun en tiedä mikä määrä on riittävä. Tai kun luemme yhdessä kokeisiin vaikka kolmena iltana ja lapsi tuntuu osaavan, niin kokeesta tuleekin 5. Olen ihan ihmeissäni.

Kyseessä siis kuopus, jolla todettu lukihäiriö, mutta muuta oppismisvaikeutta ei tutkimusten mukaan ole. Perheessä myös esikoinen, joka kirjoitti vuosi sitten ylioppilaaksi hyvin tuloksin.

En tietenään vertaa lapsia toisiinsa ja ymmärrän, että on yksilöllisiä eroja. Kuopus on taas tosi taitava kädentaidoissa, ihan hurjan hienosti kotona hoitaa remppahommia, paikkaa pyöränsä kumit apua pyytämättä, neuloo irronneen napin omatoimisesti, tarkoitan siis että käytännön asioissa ei sormi mene suuhun ja olen ylpeä hänestä. Mutta harmittaa tuo koulumenestys mikä on niin huonoa, että se vaikuttaa lapsen itsetuntoonkin jo ja sitten tuntuu, että koulussa häntä pidetään lähinnä laiskana.

Me luetaan sanakokeisiin monta kerta, olen jopa lähettänyt hänelle enkun sanoja ääniviestinä, niin että kuunteli viestiä vielä sängyssään kunnes nukahti, toistin sanoja siis useaan kertaan. Ja sitten sanakokeen tulos joku 5+.

Eihän opettajat näe sitä panostusta mitä kotona teemme, yläkoulussa vielä eri opettaja joka aineessa, niin eivät tietenkään edes tunne perhettämme. Mutta mun huoli on todella kova. Miten tuo lapsi ikinä löytää paikkaansa tässä maailmassa...