Lue keskustelun säännöt.
Lapseni kaverin äiti "pummaa"
09.05.2009 |
Siis ihan kamalaa...lapsillamme on sama harrastus ja yh:na olin innoissani, kun lapseni kaverin äiti otti puheeksi, että voitaisiin hoitaa harrastukseen viennit kimppakyytinä. Mutta mitä vielä. Kimppakyyti tarkoittaakin näköjään sitä, että minä hoidan lapset harrastuksiin yksin. Silloin kun minä en vie, niin heittää sitten itse oman lapsensa harrastukseen, ei ikinä kysy, että tulisiko meidän lapsi heidän kyydillään.
Nyt on alkanut tekemään myös sitä, että soittaa ja kertoo, että Lauri ja Antero (nimet keksitty) puhuivat koulussa, että haluaisivat leikkiä teillä. Kun ei aina viitsi sanoa, että on jotain muuta...mutta mielestäni on tosi törkeää. Itse arvostan henkeen ja vereen vastavuoroisuutta. En VOI SIETÄÄ sitä, että se olen aina minä, joka teen ja vien ja otan...
Jotenkin tuntuisi ikävälle sanoa suoraan, ettei tämmöinen peli vetele. Kertokaa, mitä tehdä ja miten? Ongelmana on se, että kun sanon suoraan, niin sanon suoraan, enkä osaa yhtään kaunistella. Kaveri on pojalleni kuitenkin tärkeä, joten MITÄ MÄ TEEN???
Kommentit (9)
pääseekö meidän Antero tänää teidän kyydillä?
Ja että "Pojat vois leikkiä tänään vaikka teillä."
Miksi sulle pitää tarjota ja tyrkyttää jotain, mistä on tavallaan jo sovittu? Mikset voi vin pyytää? Vai kieltäytyykö hän suoraan pyynnöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa tosi törkeälle, ja valitettavasti en edes lapsen kaverisuhteiden takia alkaisi moiseen.
Niin, siis aluksi toimin niin, että soitin ja kysyin, että tuleeko xxx tänään meidän kyydillä. Ja oletin, että sitten tämä toinen äiti automaattisesti tarjoasi kyytiä seuraavalla kerralla. Näin ei vaan ole käynyt, soittelee kyllä itse omalle lapselleen kyytiä, kun en itse enää sitä tarjoa :).
Tuo on kyllä totta, ettei minun ole pakko ottaa lapsen kaveria meille, jos en tahdo :D.
Mulla on yksi kaveri, jonka lasta en enää uskalla pyytää meille enkä kyytiin enkä mitään. Aikanaan pyysin, mutta ei sen äiti ikinä uskaltanut antaa sitä mulle ja aina tuli sellainen olo, että se ei vaan luota, että mä pidän sen nikopetteristä tarpeeksi hyvää huolta. Kerran se lähettikin lapsensa, mutta mukana tuli niin järkyttävä lista ohjeista suurinpiirtein siitä, että pitää tarjota ruokaa mutta ei mitään herkkuja ja pitää vahtia ettei meidän lapsi pääsepomottamaan heidän lasta ja ties mitä. Kaikesta kuvastu, että tämä ei luottanut muhun eikä pitänyt mun kasvattajantaitojani ihan tarpeeksi hyvinä.
Ja niin minä sitten ajattelin että no ei tungeta, jos ei kerran kelpaa. Mutta koska pojat on hyviä kavereita, päästän omani heille.
Ehkä mä olen just tämä sun kaveris.
lastani kyytiin :DD. Tasan tarkkaan se olen ollut minä, joka olen kuljettanut. Mutta ilmainen kuljetuspalvelu suoraan kotiovelta päättyi nyt.
Olen sitten millainen tahansa, niin ystävyys on vastavuoroista ja jos se ei ole sitä, niin sitten se ei ole sitä, mitä minä arvostan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se olet aina sinä joka tekee vie ja ottaa, niin älä sitten ole se.
jos kerran kaverinkin äiti aina soittaa sinule kun tarvitsee kyytiä tai hoitopaikkaa lapselleen, niin voihan olla että hän olettaa sinunkin aina sitten soittavan jos tarvitset omalle lapsellesi kyytiä/kyläpaikkaa.
Kuulostaa lähinnä äitien väliseltä kommunikaatiokatkokselta.
Melko törkeää tuommoinen. Kyllä normaalit, fiksut, ihmiset, ymmärtävät vastavuorottelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen niin henkeen ja vereen vastavuorottelun ihminen, että en suostu edes lähettämään lastani kylään, jos on "meidän vuoro" ottaa :D. Olen ehkä ääripää ja jyrkkä, mutta sen voin vannoa, että reilu ainakin :). ap
Ja et ota kaveria leikkimään, jos sinulle ei sovi.