Mikä minua vaivaa, kun etenen ajatuksissani

aina liian pitkälle heti? Niin hyvässä kuin pahassa. Tuota pessimismiä olen paljon oppinut hillitsemään eikä se niin paljoa vaivaa, koen sen suojaavan myös minua. Eikä se usein ulotu ihmissuhteisiin onneksi. Mutta usein huomaan esim uuden ihmisen tavatessani, jos nyt varsinkin treffailusta puhutaan, niin miettiväni heti koko loppuelämää kyseisen henkilön kanssa? Ilman että juuri edes tunnen häntä, joten perustan ajatukseni vaan omiin oletuksiini. Ei tämä juurikaan ole suhteisiini vaikuttanut, on pitkiäkin suhteita takana tästä huolimatta. Se ajatusvirta rauhoittu ja muuttuu realistisemmaksi sitten ajan kanssa. Mutta aina kun käyn vaikka treffeillä, mietin heti asioita, jotka tiedostan älyttömiksi miettiä alkusuhteessa. Ajatukset ovat usein ohimeneviä, mutta tämä on nyt alkanut häiritä minua. Olen varma ettei kukaan muu ole näin pilvissä leijailija vai onko?
Saatan miettiä montako lasta tekisimme, millainen isä hän olisi ja miltä hänen sukunimi kuulostaisi itselläni tai miten hän viihtyisi kavereideni kanssa. En siis seuraavan treffien ohjelmaa vaan pitkälle eteenpäin. Miten päästä tästä eroon olematta kuitenkaan täysin sokea toiselle? Onhan sitä hyvä jo alussa miettiä eroaako omat halut ja tarpeet toisen omista, mutta onko tämä ihan normaalia? Itselle tulee häpeä siitä että apua jos toinen tietäisi mitä ajattelen. Analyysia kellään? :D