Lue keskustelun säännöt.
Voisinko tarjoutua lastenhoitoavuksi?
12.06.2009 |
Naapurissamme on pieni vauva, muutaman viikon ikäinen. Lisäksi heillä on noin 1,5v esikoinen.
Naapurin rouva on silminnähden väsynyt ja nuutunut. En ole ikinä nähnyt häntä edes kotipihassaan niin huonossa kunnossa kuin nyt - tukka takussa, pelkässä yöpaidassa keskellä päivää jne. Yleensä on aina hyvinkin siistin näköinen vaikka tekisikin ulkotöitä.
Naapurin miehen kanssa olen kerran nyt uuden vauvan tulon jälkeen vaihtanut pari sanaa. Mies voivotteli, kun vaimo on niin kiinni vauvassa, esikoinen on mustasukkainen ja kohta miehen isyyslomat on pidetty.
Aiemmin olemme olleet tekemisissä koirien kautta, molemmat harrastamme koiria ja aika usein olemme käyneet yhdessä koiralenkeillä. Niiden aikana jutut ovat kuitenkin koskeneet lähinnä koiria ja koiraelämää. Emme me mitään läheisiä tuttuja ole.
Tekisi mieleni tarjoutua hoitamaan heidän esikoistaan silloin tällöin, että äiti saisi omistautua rauhassa vauvalle tai nukkua vauvan päiväunien ajan. En vain tiedä vaikuttaisiko se tungettelulta, kun emme tosiaan mitään hyviä ystävyksiä ole. Tiedän kuitenkin, ettei heillä liiemmin tukiverkostoa ja lastenhoitoapua ole saatavilla tässä lähettyvillä...
Kommentit (6)
ottanut ilolla vastaan tuollaisen avun. Lapsilla ikäeroa 1v8kk eikä tukiverkkoja, miehellä 2viikon isyysloma. Oli aika äärirajoilla jaksaminen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarjoutuis auttamaan esikon kanssa. Edes viemään hetkeksi ulos leikkimään, keinumaan ja hiekkalaatikolle. Meillä kans ihan pikkainen vauva ja ikäero esikkoon pieni. Miehellä isyyslomat tältä erää pidetty. Ei niinkään tämä vauvan hoito, vaan ton esikon kanssa on rankkaa, kun pitäisi keksiä koko ajan jotain ja viihdyttää, lisäksi tietty ois ne kotihommat...
Kysy ihmeessä mitä kuuluu, miten esikko on reagoinnut yms. ja tarjoa apua, pienikin apu välillä on iso juttu.
Olen kotona oman puolitoista vuotiaani kanssa ja ihan hyvin tässä mahtuisi muutama muukin pyörimään. Ainakin siis muutaman tunnin pari kertaa viikossa :)
Tuntuu siis senkin puolesta pöljältä "katsella aidan yli" kuinka toisella on rankkaa. Ihan hyvin ja mielelläni kevennän toisen taakkaa, kun itseäni kaikkea muuta kuin väsyttää. Ja olisihan näistä lapsista toisilleen seuraakin, vaikka tulevat hyvin toimeen ilmankin.
Pitänee seuraavan kerran, kun näen talon isäntää niin jutustella kuulumisia ja mainita, että meille kyllä mahtuu telmimään, jos siltä tuntuu. Muuten puhuisin tietysti suoraan emännälle, mutta hän pysyttelee lähinnä sisätiloissa. Ja aivan niin kaveria en tosiaan ole, että lähtisin ovelle asti kyselemään, miten on mennyt.
Onkohan tämä jotakin suomalaista kulttuuria, että toisen reviirille astuminen on niin kamalaa? Tuntuu, että muillakin on samankaltaisia mietteitä. Voitaisiin auttaa, mutta ei kehdata tarjoutua.
ap
että pidät häntä väsyneenä, vaan voit esittää itsestäänselvänä asiana, että varmaan hän haluaa välillä huilata vauvan nukkuma-aikana, kun yötkin on tossa vaiheessa pätkittäisiä, ja sinulla taas menee kaksi samanikäistä siinä missä yksikin
Meillä kävi toisen lapsen syntymän jälkeen tuuri, kun työpaikkani kesätyöntekijä jo toista odottaessani kysyi arastellen voisiko tulla viemään meidän esikoista leikkipuistoon tai vaikka vain rataslenkille kun toinen lapsi syntyy. Todella lapsirakas ihminen, oli silloin 8v sitten reilu parikymmppinen, nyt jo itsekin perheenäiti, mutta edelleen pidetään yhteyttä. Kumpa tuollaisia ihmisiä olisi enemmän! Minä en itse olisi osannut ehkä apua pyytää, edelleen on vaikea pyytää apua, tuntuu että itse vain on pakko selvitä. Meilläkään ei tukiverkkoja ole sukulaisista tai isovanhemmista koskaan ollut, eli tuollaiset satunnaiset hoitoavut olivat todellisia henkireikiä kun lapset olivat pieniä.
Tarjoudu ihmeessä! Eihän se mitenkään voi huono asia olla.