Mielipiteitä iänikuisesta ongelmasta – (aikuis)opiskelija kaihoaa entistä opettajaansa?
Tavallaan en ole neuvoa vailla, mutta mielipiteitä olisi kiva kuulla.
Haluaisin lähestyä entistä opettajaani "sillä silmällä" tai ihan vain kuulumisten vuoksi. Olin hänen oppilaansa muutama vuosi sitten, ja viimeksi olemme tavanneet alkusyksystä, kun kävimme läpi opinnäytetyöni. Oppari oli nopeasti katsottu (ei olla ensikertalaisia eikä edes eilisen teeren poikia: viisikymppisiä kumpikin ja työelämässä jo konkareita), ja juttelimme pitkään yhteisistä kiinnostuksenkohteistamme ja elämäntilanteistamme yleensäkin. Minä olen aina ollut sinkku ja hän ainakin viime näkemältä oli eroamassa parin vuoden erillään asumisen jälkeen. Lähtiessäni hän sanoi hieman epämääräsesti toivovansa, että tapaisimme uudelleen öh ainakin öh työkavereina, ja halasi minua pitkään. Halaamista edelsi koronankin takia hienoinen molemminpuolinen kyräily, mutta halaus oli lämmin ja minusta olisi mukava saada niitä lisää.
Millä tavalla tässä ottaisi yhteyttä? Minulla on pientä kompleksia siitä, että olen ihan tavallinen rumilus. Olen aikoinani myös tulkinnut ihmisiä väärin ja kuvitellut kiinnostusta sinne, missä sitä ei ole ollut. En haluaisi mokata tai asettaa ex-opettajaani kiusalliseen tilanteeseen. Opettaja-oppilas-suhdehan on ollut ohi jo pitkään, mutta sekin arveluttaa, vaikka aikuiskoulutuksesta on kysymys.
Olisi kiva kuulla mielipiteitä tai vaikka kokemuksiakin.
Nimimerkillä "Tutkintotodistus kourassa ja kevättä rinnassa"
Kommentit (3)
Kun kerta olette molemmat aikuisia, mielestäni olisi ihan asiallista kutsua maikka kahville verkostoitumis- tai mentorointimielessä. Keksi muutama puheenaihe/kysymys, joka liittyy alaanne, ja tunnustele ilmapiiriä. Minä olen kutsunut omia esimiehiäni kahville puhumaan urakehityksestäni, ja sanotaan näin, että moni niistä tapaamisista olisi voinut lipua henkilökohtaisemmaksi.
Jos hän ei ole kiinnostunut, et menetä mitään vaan saat neuvoja ja ohjausta, jos on, niin... no, tiedät kyllä.
Kiitos kommenteista. Tuolla tavalla minäkin sanoisin, jos kysyttäisiin. Luulisi, että tässä iässä ei enää tarvitsisi jahkailla tällaisten asioiden kanssa, mutta ei tämä näytä käyvän yhtään helpommaksi. Vuodet ovat tuoneet ihan uudenkin huolenaiheen: aikahan tässä loppuu kesken.
Ap
No voisithan vaan laittaa viestiä, että haluaisiko lähteä kahville/lasilliselle. Et menetä mitään.
Jos olet tulkinnut väärin, varmasti nauratte tälle joskus vuosien päästä jos kollegoiksi päädytte. Tai ette enää ikinä tapaa mutta saat mielenrauhan asiasta.