en osaa nauttia elämästä
Onko tässä tapauksessa parempi hankkiutua terapiaan? En pysty nauttimaan elämästä ollenkaan taloudellisessa merkityksessä.
Minulla on ollut vuosikausia tosi traumaattisia kokemuksia liittyen talouteen (huijauksia ja hyväksikäyttöä jotka johtivat taloudelliseen ahdinkoon). Olen juuri selvinnyt niistä ja mukavan elämän pitäisi alkaa... MUTTA.
Soimaan itseäni kokoaika jos edes mietin että ostaisin itselleni jotain kivaa, vaikka jopa tarvitsisin sitä. Pelkään että taivas tipahtaa niskaan jos vähän "tuhlaan" ja hemmottelen itseäni.
Säästän hiki hatussa mutta tuntuu että sekään ei anna muuta kuin ahdistusta koska en saa säästettyä niin paljon kuin haluaisin. Monet ikäiseni ystävät on jo hankkineet omistusasuntoja jne ja minulla se käsirahaurakka on kokemuksien takia vasta alussa. Olen kovin katkera ja vihainen asiaan liittyen kun olin niin typerä vuosia sitten.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Ostoterapiaa vain. Ostat pienen jutun eka, siitä sitten
jatkat. Ei siihen mitään kalliita hoitoja tarvitse, se se vasta turhaa onkin. Rahantuhlausta.
Itseasiassa tätä olen ajatellutkin! Vaikka kommentti olisi osittain vitsi niin olen miettinyt että pääsisikö tästä eteenpäin vain "pakottamalla" itsensä hemmottelemaan ajoittain ensin pienemmillä summilla ja sitten vähän isommilla itseään kunnes rentous löytyisi kun hoksaisi ettei se taivas tipahdakkaan niskaan. Toisaalta sitten pelottaa kyllä se että ahdistus jää ja tulee lisää vain "turhista" tavaroista mitä ei ole tarpeeseen ostettu...
- AP
Mulla on sama,peräisin narsistisesta lapsuudenperheestä, jossa sisarukset olivat todella kateellisia ja vihamieleisä, etenkin yksi, jos sain mitään uutta itselleni. Heidän vanhoissa vaatteissa ja nuhjuisena olisi pitänyt kulkea. Äitikin oli narsisti joka voivotteli aina kovaan ääneen miten minuun menee taas niin ja niin paljon rahaa, vaikka ne vaatteetkin oli jotain henkkamaukan halvimpia mitä uskalsin edes pyytää...Muidne lapsien kohdalla ei voivotellut hintoja ja kuluja todellakaan. Nyt aikuisena kyllä shoppaillut välillä vähän liikaakin(tai no sekin suhteellista, mutta sanotaan tulotasooni nähden, kun olen rutiköyhä)mutta aina tulee just tuo syyllisyys ostaa mitään uutta(tai edes kirpparilta),tarpeellistakin ja selittelen esim.kavereilleni, miksi ostin taas jotakin vaikkeivät he mitään selittleyjä tarvitsisi ostoksilleni, kun ovat normaaleja ihmisiä eivätkä syyllsitäviä narsisteja sukuni tapaan.
Ostoterapiaa vain. Ostat pienen jutun eka, siitä sitten
jatkat. Ei siihen mitään kalliita hoitoja tarvitse, se se vasta turhaa onkin. Rahantuhlausta.