Kuinka erilaisia ovat vanhempasi verrattuna anoppiin ja appeen?

Isäni ja appi ovat siinä määrin samanhenkisiä, että molemmat valokuvaavat mielellään, mutta appi juttelee enemmän ja jopa juoruilee, mutta isäni taas on vähän jurompi eikä löpise turhia saatikka heitä (huonoa) läppää. Kumpikaan ei tykkää vierailla, mutta sen kerran kun isä lähtee kylään/reissuun, hänellä ei ole kiire mihinkään, mutta appiukolla taas on aina hirveä kiire. Lähti oman lapsenlapsensa ristiäisistä kuin tuli hännän alla heti kun kahvit oli juotu -.-

Äiti ja anoppi ovat täysin eri maata. Anoppi on säyseä, ujo (meni pari vuotta ennen kuin alkoi puhua minulle, vaikka olen ravannut lapsuudesta asti kylässä) ja tekee mukisematta oikeasti kaikki kotityöt: ruoat, puutarhanhoidot, siivoamiset... Suoraan kuin 50-luvulta siinä huonossa mielessä. Käy kuitenkin myös töissä, mutta appi tulee aina valmiiseen pöytään ja hoitaa vain "miesten" työt. Siinä perheessä seurustelija on aina appi, anopin ollessa keittiössä. Lapsuudessa en tainnut edes anoppia nähdä moneen vuoteen, kun oli aina piilossa keittiössä :'D Appi sen sijaan tuli kyllä höpöttämään vaikka mitä.

Oma äitini on varsinainen hölisijä, ei ole hetkeäkään hiljaa ja puhuu päälle, marisee ja kiihtyy hetkessä nollasta sataan. Ensin puhuu normaalisti ja sitten jo sähähtää ilman, että kukaan (omasta mielestään) provosoi. Anoppi taas ei koskaan kiihdy, eivätkä appivanhemmat muutenkaan riitele. Omat porukat riitelee senkin edestä, mutta appivanhemmat valitsee hiljaisuuden. Ei kauhean tervettä minusta kumpikaan: ei se, että riidellään jatkuvasti, eikä se, ettei riidellä koskaan vaan ollaan vain hiljaa.

Elävästi jäi mieleen seurustelun alkuajoilta, kun poikaystävä kysyi vanhemmiltaan saanko jäädä yöksi. Anoppi ihmetteli miksi ja sitten molemmat appivanhemmat vain VAIKENIVAT. Katsoivat töllöä ja olivat kokonaan reagoimatta, kun mieheni kysyi, että no saako. Ei vastausta. Mies kaivoi patjan esille ja kun ei vieläkään mitään kuulunut, niin sanoin, että antaa olla, menen kotiini. Asuin siis lähellä, että yökyläily olisi ollut vain huvin vuoksi, ei tarpeesta. Aikuisia ihmisiä oltiin ja kaikki päivät yhdessä.

Vastaavasti poikaystävä sai olla yötä kylässä meillä, tosin lähinnä silloin kun vanhemmat ei olleet kotona, koska tilaa ei ollut, mutta yhden uuden vuoden nukuttiin kyllä minun pienessä sängyssäni. Tai mies nukkui, minä en :D

Sitten vielä se, että vaikka molempien vanhemmat asuu lähekkäin, niin omat vanhempani olisivat halunneet tehdä appivanhempiin tuttavuutta jo vuosia sitten, mutta appivanhemmat eivät koskaan suostuneet tulemaan kylään samaan aikaan ennen kuin tarkoituksella juonittiin niin, että osuivat saman katon alle. Vasta sitten puhuivat keskenään esim. ohimennen nähdessä. Muulloin apet pinkoivat aina ohi sanaakaan sanomatta niin kuin eivät olisi tunteneet. Tällaista välttelykulttuuria meidän perheessä ei tosiaankaan harrasteta, eikä ymmärretä...

Aivan erilaisia kaikin tavoin.

Oudointa oli jäykistely ja virallisuus. Semmosta ei meillä ollut.