Löysin "kutsumukseni" liian myöhään
Nuorena aikuisena opiskelin kahta eri alaa, siellä paljon palstalla halveksuntaa herättävässä (lol) ammattikorkeassa. Jätin molempien alojen opinnot kesken. Nyt keski-ikäisenä olen löytänyt sen oman alan, mutta amis-tasolla. Korkeampaa koulutusta on turha edes yrittää, opintotukikuukaudet tuhlasin nuorempana, ja tt-korvauksella ei saa pitkäaikaisia opintoja suorittaa.
No, sellaista se elämä vaan on. Ainakin amis-tason koulutus on lopultakin tällä elämän epäonnistujalla taskussa. Ja ehkä hetken jopa niitä töitäkin, määräaikaisena.
Kommentit (5)
Mikä estää tekemästä töitä samaan aikaan kun opiskelet?
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää tekemästä töitä samaan aikaan kun opiskelet?
Voi olla vaikeaa, jos opintoja ei ole tarjolla iltaopintoina tai monimuoto-opiskeluna?
Yleensä hankalin on työharjoittelun ja omien töiden yhteensovittaminen. Samoin, jos päättötyö on sellainen, että sen tekemiseen pitäisi varata vähän enemmän keskittymistä ja aikaa.
Kirjoita tilanteestasi päättäjille niin ehkä jossaan vaiheessa menee viesti perille, että uudelleenkouluttautuminen nyt vaan on tätä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää tekemästä töitä samaan aikaan kun opiskelet?
Kyllä se ikä ja arki sen tekee.
Tuskin lääkäreiltä saa mitään huumeeksi luokiteltuja piristeitä, joiden avulla yli neljäkymppinenkin jaksaisi opiskella ja tehdä duunia ja hoitaa siihen päälle arjen. Ikä tekee lopulta se ettei ihminen jaksa vaikka kuinka haluaisi. Fysiikka tulee vastaan vaikka kuinka uskoisi että kyllä minä pystyn, jos haluan.
Nuorelle se kyllä vielä käy, mutta ei normaalille aikuiselle.
Se olisi kyllä ihan hyvä jos ihmisille myönnettäisi Elviksen käyttämiä lääkkeitä.
Varmasti moni jaksaisi elämässään paremmin.
Sentään löysit sen , minä en vieläkään, mittarissa jo 46v.