Äitini yrittää kannustaa minua elämäntapatyöttömyyteen, jotta pääsisi komentamaan....

Mulla oli ja mä suren, että mä kuuntelin sitä. Ei se halunnut mua elättää, vaan että sossu elättää. Kaikki työt oli sen mielestä epäsopivia minulle. T. Ammattivalittaja

Joo, minäkin kuuntelin ihan liian monta vuotta ja oikeasti uskoin sen juttuja, ja että esim taidehistoria olisi hieno ala opiskella ja pääsisin professoriksi jne.  oikeasti hän halusi vaan lytätä ja manipuloida ja pitää huolen että olisin ikuisesti hänen pikkusormen ympärille kiedottu.  Äiti loukkaantui verisesti ja romahti henkisesti kun lopulta pidin pääni ja lähdin opiskelemaan oikeasti työllistävää ammattia. Vieläkin yrittää soitella ja ehdottaa että tulisin takaisin kotiin asumaan, mutten tietenkään suostu.

Tsemppiä ap! Ei sun kannata äitiäsi uskoa. Mua harmittaa, kun uskoin. Äitini mielestä mm kenkämyyjän homma ei ollut sopiva, koska joutuu hikisiin jalkoihin koskemaan, maatalon emännäksi en ollut kuulemma sopiva, kun joutuu aamulla aikaisin lypsylle heräämään, en sopiva leipuriksi, kun siinä jauhopölyä yms. Ihan mitä vaan ehdotin, hän tyrmäsi sen. T. Ammattivalittaja

Kymmenen minuutin sisällä ketjuun on tullut kaksi tyyppiä kertomaan, että äiti yritti saada ne lukemaan taidehistoriaa, jotta voisi ohjailla heitä taloudellisesti. Kai tämä sitten on aika yleistä? Jos stoori olisi jatkunut, niin olisi kiinnostavaa tietää, miten nämä tyypit olisivat päässeet taidehistoriaan sisälle, ei ole sekään ihan läpihuutojuttu. 

Kertokaas vielä, mikä oli sitten se työllistävä ala, jolle te sitten päädyitte? 

Vakavammin, onhan se ihan yleistä, että vanhemmat yrittävät ohjailla lapsiaan, ehkäpä joskus motiivesta, joita eivät itsekään täysin ymmärrä. Jotku haluavat suojata lapsiaan pettymyksiltä, jotku vaan kuvittelevat tietävänsä paremmin  - jotku voivat prijisoida omat pettymyksensä lapsiinsa. Ihan normisettiä. Toki jokaisen kasvattajan kannattaa katsoa itseään peiliin ja pohtia, mikä omien mahtavien ohjeiden takana piilee. 

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen minuutin sisällä ketjuun on tullut kaksi tyyppiä kertomaan, että äiti yritti saada ne lukemaan taidehistoriaa, jotta voisi ohjailla heitä taloudellisesti. Kai tämä sitten on aika yleistä? Jos stoori olisi jatkunut, niin olisi kiinnostavaa tietää, miten nämä tyypit olisivat päässeet taidehistoriaan sisälle, ei ole sekään ihan läpihuutojuttu. 

Kertokaas vielä, mikä oli sitten se työllistävä ala, jolle te sitten päädyitte? 

Vakavammin, onhan se ihan yleistä, että vanhemmat yrittävät ohjailla lapsiaan, ehkäpä joskus motiivesta, joita eivät itsekään täysin ymmärrä. Jotku haluavat suojata lapsiaan pettymyksiltä, jotku vaan kuvittelevat tietävänsä paremmin  - jotku voivat prijisoida omat pettymyksensä lapsiinsa. Ihan normisettiä. Toki jokaisen kasvattajan kannattaa katsoa itseään peiliin ja pohtia, mikä omien mahtavien ohjeiden takana piilee. 

Mä en päätynyt yhtään mihinkään. Olen ollut syrjäytynyt koko ikäni enkä ole mitään taidehistoriaa lukenut vaan ap on. Kerroin vaan, kuinka äitini tyrmäsi joka ikisen ammatin, jota ehdotin. T. Ammattivalittaja

Äidilläni oli jokin Hyacint bucket syndrooma, koska mihinkään töihin ei minua halunnut. Kesätöihinkään ei saanut hakea. Kaikki oli aina väärin ja huonoa. Haaveilua sai olla ja haahuilua. On aina halunnut kontrolloida rahalla kaikkia. Yhä yrittää sitä vaikka olen jo yli 40v. Häntä silminnähden ärsyttää jos ei pysty kontrolloimaan valintojani ja hankintojani. Meni 40 vuotta tajuta että hän on narsisti tai narsistinen. Hänestä johtuen myös parisuhteissa olen päätynyt elämään psykopaattisten ihmisten kanssa. Mielenterveysongelmista ja traumoista jäin eläkkeelle päälle kolmekymppisenä. Onneksi ehdin hieman olla töissä niin eläke on sellainen että pärjään ok.