Miksi jotkut käy leipäjonossa vuodesta toiseen?
Velkajärjestely kestää max 5 v ja sen jälkeen helpottaa. Osa leipäjonon asiakkaista on hakenut ruokansa jonoista jo yli 10 vuotta tai sitäkin pidempään. Hakeeko ne ruokaa silkkaa itsekkyyttään vai eikö ne oikeesti saa edes 10+ vuoden aikana elämäänsä senkään vertaa kuntoon, että pystyisi ostamaan ruokansa itse?
Kommentit (22)
Toisaalta miksipä ei. Keksin montakin syytä, osa niistä ihan järkipohjaisia. Siellä tulee tavattua ihmisiä. Se ruoka on ylensä hävikkiruokaa eli säästetään ruokahävikkiä jne. Tämän lisäks henkilökohtaiset syyt eli ihan rahan säästyminen, sieltä jaettu ruoka on usein sellaista johon köyhä ei viitsi vähiä eurojaan käyttää jne.
Miks itse kyselet kysymyksiä johon kuka tahansa tervejärkinen keksii vastaukset itse.
Ajatelkaa mikä määrä syötävää ruokaa menisi roskikseen ilman leipäjonoja!
Vierailija kirjoitti:
Miten ihminen, joka on ollut esimerkiksi koko aikuisiän minimieläkkeellä, saa yhtäkkiä elämänsä kuntoon? Jos sattuu vielä olemaan lääkekuluja, niin ne rahat eivät pitkään riitä. Monen elämää ja sen suunnittelua haittaavat mt-ongelmat, heikkolahjaisuus jne. Ei kaikkien ole mahdollista nousta leipäjonosta ikinä, ellei sosiaaliturvaa ja eläkkeitä nosteta inhimilliselle tasolle.
Ihan kuin elämänhallintaongelma poistuisi rahalla.
Jotkut ei saisi rahoja riittämään, vaikka tilille tulisi kymppitonni kuussa.
Mun ystävä on PSTD:n seurauksena sairaseläkkeellä. Ei hän ole ollut missään velkajärjestelyssä, vaan hän on pysyvästi pienituloinen.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta miksipä ei. Keksin montakin syytä, osa niistä ihan järkipohjaisia. Siellä tulee tavattua ihmisiä. Se ruoka on ylensä hävikkiruokaa eli säästetään ruokahävikkiä jne. Tämän lisäks henkilökohtaiset syyt eli ihan rahan säästyminen, sieltä jaettu ruoka on usein sellaista johon köyhä ei viitsi vähiä eurojaan käyttää jne.
Miks itse kyselet kysymyksiä johon kuka tahansa tervejärkinen keksii vastaukset itse.
Opettele lukemaan. Ap ei kysynyt, mitä mahdollisia syitä sille on että jotkut käy leipäjonossa - niitä on tosiaan helppo keksiä vaikka kuinka ja paljon. Ap halusi tietää, mikä saa jotkut oikeasti käymään leipäjonossa vuodesta toiseen.
Rakkaus jättää ja lempikin pettää,
Vaan leipäjono se hylkää ei kettään
Kaikki se ottaa ja kaikki se nielee,
Jää vaikka oven pieleen
Leipäjonossa on myös tunnelmaa
Leipäjonossa köyhyys katkeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta miksipä ei. Keksin montakin syytä, osa niistä ihan järkipohjaisia. Siellä tulee tavattua ihmisiä. Se ruoka on ylensä hävikkiruokaa eli säästetään ruokahävikkiä jne. Tämän lisäks henkilökohtaiset syyt eli ihan rahan säästyminen, sieltä jaettu ruoka on usein sellaista johon köyhä ei viitsi vähiä eurojaan käyttää jne.
Miks itse kyselet kysymyksiä johon kuka tahansa tervejärkinen keksii vastaukset itse.
Opettele lukemaan. Ap ei kysynyt, mitä mahdollisia syitä sille on että jotkut käy leipäjonossa - niitä on tosiaan helppo keksiä vaikka kuinka ja paljon. Ap halusi tietää, mikä saa jotkut oikeasti käymään leipäjonossa vuodesta toiseen.
Ja kuvittelee saavansa jostain hiton vauva-palstalta tähän kysymykseen jonkun "oikean" vastauksen? :D Kokoajan vaan tyhmemmäksi muuttuu tämä lanka
Samaa olen ihmetellyt. Itse ainakin tuossa tilanteessa lähtisin ennemminkin ryöstelemään etuoikeutetuilta, niiltä joilla on liikaa.
Meillä on yksi sukulaisperhe joka on iät ja ajat hakenut lähes kaiken ruokansa leipäjonoista ja järjestöistä missä ruokia jaetaan. Hyvätuloiset molemmat vanhemmat, on säästöt, sijoitukset ja perinnöt.
Mutta kun jostain saa ilmaista niin se on haettava. Koskee myös muutakin kuin ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Itse ainakin tuossa tilanteessa lähtisin ennemminkin ryöstelemään etuoikeutetuilta, niiltä joilla on liikaa.
Ehkä monetkaan näistä ihmisistä eivät ole innostuneita rikollisen urasta, eikä heillä ole myöskään resursseja sellaiseen? Sinulle suosittelen kaunokirjallisuuden lukemista. Se opettaa kykyä asettua toisen asemaan.
Ihmisellä voi olla elinikäinen sairaus, joka ei parane ja vammauttaa työkyvyttömäksi. Lääkäri on se, joka määrittelee ja päättää onko ihminen työkykyinen vai ei. Eläminen kallistuu koko ajan, mutta tuet ei nouse samassa suhteessa ja etenkin yksin elävillä on erityisen tiukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihminen, joka on ollut esimerkiksi koko aikuisiän minimieläkkeellä, saa yhtäkkiä elämänsä kuntoon? Jos sattuu vielä olemaan lääkekuluja, niin ne rahat eivät pitkään riitä. Monen elämää ja sen suunnittelua haittaavat mt-ongelmat, heikkolahjaisuus jne. Ei kaikkien ole mahdollista nousta leipäjonosta ikinä, ellei sosiaaliturvaa ja eläkkeitä nosteta inhimilliselle tasolle.
Ihan kuin elämänhallintaongelma poistuisi rahalla.
Jotkut ei saisi rahoja riittämään, vaikka tilille tulisi kymppitonni kuussa.
Taidat olla vähän tyhäm.Miten muka joku sairaus/vamma yhtäkkiä poistuisi sulta,jos kerran sellainen on,eikä se koskaan parane..Etkä pysty tekemään työtä....
Se, mitä aikoinaan Myllypurossa huomasin, on että leipajonoon tullaan autolla, eikä autot ole ihan huonoimmasta päästä ollenkaan. Suuri osa hakijoista on itänaapurista, ja suurin motivaattori oli varmaan ilmainen ruoka. Rahat voi sitten käyttää muuhun. Eli kyseessä priorisointi. On tärkeämpää ajaa hienolla autolla ja kulkea kalliissa vaatteissa ja säästää sitten ruoassa.
Toinen osa oli moniongelmaisia, päihteitä, huonoa elämänhallintaa. Tupakka kärysi jonossa monella. Ongelma ei siis rahan vähyys vaan se, että raha käytettiin vääriin asioihin. Perimmäinen ongelma ei ratkennut sillä, että ruokaa annettiin ilmaiseksi. Ehkä se jopa pahensi tilannetta.
Ja sitten yksi osa, jolla ongelmana esim. työkyvyttömyyttä, mielenterveysongelmia ym. En näkisi leipäjonoa heidänkään kannalta oikeana ratkaisuna. Oikeasti jokaisen tilannetta pitäisi katsoa yksilöllisesti ja etsiä heille sopivia ratkaisuja. Monella elämänhallinta on hakusessa. Tunnen näitä ihmisiä jonkun verran, lasten kavereiden vanhemmista osa on näitä. Ei oikein osata kotitöitä, ruoka ostetaan valmiina, ei osata itse laittaa. Kotia ei jakseta/haluta/osata siivota. Sinne haalitaan valtavasti turhaa tavaraa. Kirppikseltä ostetaan liikaa kaikkea, rahaa käytetään asioihin, joita ei oikeasti tarvita. Palveluita ei kilpailuteta. Ruokaan kuluu rahaa kohtuuttomasti eikä toisaalta omia tavaroita jakseta myydä esim. kirppiksellä tai netissä. Mitään ei ennakoida vaan eletään hetkessä. Jos rahaa on, se kulutetaan viimeiseen penniin kylpylälomalla tai risteilyllä. Jotenkin pysytään pinnalla, mutta arki on jatkuvaa taistelua. Töihin ei hakeuduta, ei jakseta, ei haluta. Aika kuluu sitten notkumalla jossain, kun lapset on koulussa. Ei harrasteta liikuntaa, ei syödä terveellisesti, ei oteta vastuuta omasta terveydestä. Ylipainoa voi olla valtavasti ja sen seurauksena muitakin vaivoja.
Itse näkisin, että leipäjono olisi lähinnä tilapäisratkaisu, jos vähävaraisen ihmisen tilanne nopeasti muuttuu, on pakko ostaa jotain kallista tms. Mutta siis tuohon kysymykseen, miksi osa on jonossa vuodesta toiseen, on vastaus tuossa yllä.
Tiedän varakkaitakin eläkeläisiä. Käyvät tapaamassa ihmisiä tuolla leipäjonossa eli hakemassa sosiaalisia kontakteja, lisäksi moni on niin pihi että hakee ruokansa tuolta niin säästää. Tämä on siis ihan faktaa ja näiden henkilöiden kanssa puhuttua.
Ihmisillä on sinisilmäinen ajatus siitä, että Suomi huolehtii täysin heikoimmilla olevistaan. Virallisilla auttamistahoilla on yllättävän tiukatkin kriteerit milloin ja miksi apua voi antaa. Voi olla jopa niin, että sosiaalityöllä ei ole muuta keinoa kuin ohjata asiakas diakonin luo ja leipäjonoihin.
Leipäjonot ovat hyvä asia. Huono asia on se, että tässä yhteiskunnassa niitä täytyy olla, kun muuta apua ei saa.
Olen ollut työelämässä yli 20 vuotta, on omitusasunto jne. Silti tiedän työni kautta, että myös minä voin joskus joutua vielä leipäjonoon, jos elämässä tulee paljon vastoinkäymisiä.
Sinne velkajärjestelyyn ei tosiaan kaikki pääse.
Ei taida olla leipäjonoja muualla kuin Helsingin alueella.
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla leipäjonoja muualla kuin Helsingin alueella.
Höpsis. Kaikissa isoissa kaupungeissa on leipäjonoja, eikä ne ole pikkukaupungeissakaan mitään harvinaisuuksia.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Vielä olisi vuosia työaaikaa jos saisin kuntoutettua itseni siihen kuntoon, että voisin tehdä hommia. Nyt olen kehittelemässä bisnestä, jota voisin tehdä kotona, mutta se vaatii investointeja, joihin ei välttämättä ole varaa ja joka paikasta on pakko säästää. Siksi, ihan siksi käyn leipäjonossa, että voisin lakata olemasta yhteiskunnan elätettävänä parhaassa työiässä. Enkä muuten heitä roskiin mitään mitä sieltä saan, arvostan ruokaa yli kaiken.
Miten ihminen, joka on ollut esimerkiksi koko aikuisiän minimieläkkeellä, saa yhtäkkiä elämänsä kuntoon? Jos sattuu vielä olemaan lääkekuluja, niin ne rahat eivät pitkään riitä. Monen elämää ja sen suunnittelua haittaavat mt-ongelmat, heikkolahjaisuus jne. Ei kaikkien ole mahdollista nousta leipäjonosta ikinä, ellei sosiaaliturvaa ja eläkkeitä nosteta inhimilliselle tasolle.