Lue keskustelun säännöt.
Yhdessä asuminen on kuin yksin asuisi
08.02.2021 |
Siis asun puolisoni kanssa yhdessä, mutta 80% ajasta tuntuu samalta kuin asuisi yksin. Ei asia vaivaa minua, mutta tunne on kummallinen. Emme oikein vietä kotona aikaa yhdessä. Kun toinen saapuu kotiin, hän avaa ensimmäisenä tietokoneen ja viettää illan siinä, kunnes menee nukkumaan. Itse teen samoin, ja sulloudu makuuhuoneeseen tietokoneelle. Emme istu ikinä yhdessä illalla esimerkiksi sohvalla ja vaihda kuulumisia. Jännää on, että rakastan puolisoa ja hän ilmeisesti minua, mutta asumme kun toista ei olisikaan. Kyllä me ennen nukkumaan menoa jutellaan pari sanaa ja ehkä harrastetaan seksiä. Mitä tämä tämmöinen oikeasti on? Miten teillä? Onko yhteistä aikaa väkisinkin? Miten te lapsettomat pariskunnat vietätte iltanne arjessa, jos kotona olette?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa erikoiselta, mutta sopii varmaankin teille molemmille. Itse olen niin sosiaalinen, että kaipaan miehestä juttuseuraa, käydään lenkillä, kaupassa yhdessä, katotaan tv:ta, siivoillaan. Viikonloppuna kokkaillaan pidemmän kaavan mukaan ja muuta rentoa ajanviettoa. Pelataan yhdessä. On toki omat harrastukset, kaverit, työt, ettei kaikkea yhdessä kuitenkaan.
Sama täällä, välillä menee päiviä lähes puhumatta. Itse saikkarilla toipumassa mikä tee itsetäni raivohullun niin on parempi istua yksin peräkammarissa. No, tiedä kauanko tätä jaksaa. Lähtisi jos jaksaisin, viitsisin jne.
En tiedä, mutta kyllähän tästä väksinkin tulee kateelliseksi, hah. Ihana kyllä kuulla, että menee noin hyvin :)
No mua ei haittaisi yhtään! Haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa yksin vaikka kuinka rakastan. Kyllä sen sisimmässään tietää toimiiko juttu vai ei.
Semmonen istutaan yhdessä joka ilta ja tuijotetaan samoja ohjelmia ja hölötetään hölöhölöä olisi mulle ihan kammotus. Jotkut vielä harrastaakin yhdessä, liikkuvat kuin kaksi yhteenniitattua legoa, ihan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista elämä meilläkin on kotona ollut aina. Siksipä käymme lähes joka päivä yhdessä kävelyllä ilman telkkaria, kännykkää tai nettiä. Tulee juteltua päivän kuulumiset. Lisäksi ulkona löytää kaikenlaista puheenpartta milloin vastaan tulevasta koirasta tai vaikka mielenosoituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että olette löytäneet toisenne! Olen itse tuollainen, joka viihtyisi parhaiten itsekseen, ja puolisoni taas haluaisi viettää illat yhdessä ja jutella. Tästä tulee tarpeettomia yhteentörmäyksissä, kun kumpikaan ei oikein kykene ymmärtämään toista. Kompromissejä tehdään toki, mutta silti kokoajan toinen ei saa riittävästi yksinoloa ja toinen yhdessäoloa.
Jännä kyllä jos ei oikein mitään puhuta ja monena päivänä vielä.
Olen itse sellainen, että voin kyllä olla yksin pitkäänkin, mutta kun olen asunut jonkun kanssa niin samaan tapaan jatkaminen tuntuu töykeältä. Ei välttämättä ole joka päivä tehty yhdessä jotain, mutta juteltu kuitenkin ja otettu huomioon se toisen olemassaolo muutenkin kuin ennen nukkumaanmenoa.
Tosin jos tuo ei teitä häiritse niin mikäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas välillä väsyttää se, että mies haluaisi jatkuvasti olla yhdessä. Vaikkei siis tehtäisi mitään niin vähintään näköyhteydessä pitää olla ja tämän takia hän halusin, että meillä on yhteinen työhuonekin. Itse välillä kaipaan olla ihan vaan itsekseni, mutta hän haluaa, että olen jatkuvasti hänen "yleisönään" :D Nyt vielä kun hän on tehnyt etänä töitä kohta vuoden niin en saa hetkeäkään omaa rauhaa. Mutta rakastan, joten näillä mennään kunnes paikallinen koronatilanne rauhottuu (emme asu Suomessa) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuollainen puhumattomuus olisi todella ahdistavaa.
Ulkoilu kannattaa kirjoitti:
Tuollaista elämä meilläkin on kotona ollut aina. Siksipä käymme lähes joka päivä yhdessä kävelyllä ilman telkkaria, kännykkää tai nettiä. Tulee juteltua päivän kuulumiset. Lisäksi ulkona löytää kaikenlaista puheenpartta milloin vastaan tulevasta koirasta tai vaikka mielenosoituksesta.
Vastaan tulevasta mielenosoituksesta? Missä te asutte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaksi introverttiä asuu yhdessä, ja nauttii omasta rauhastaan, niin miksipä ei?
Joskus tai usein tuntuu että yksin asuisi. Olisi varmaan parempi niin. Kuin soluasunnossa asuisi.. enkä sellaisessa haluaisi kyllä asua.
Mitenkähän saisin voimas lopettaa tämän 26:n vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tai usein tuntuu että yksin asuisi. Olisi varmaan parempi niin. Kuin soluasunnossa asuisi.. enkä sellaisessa haluaisi kyllä asua.
Mitenkähän saisin voimas lopettaa tämän 26:n vuoden jälkeen.
Tää oli kun kuvaus mun arjesta. Ainoa vaan, ettei vuosia sentään ole noin paljon vietetty yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilu kannattaa kirjoitti:
Tuollaista elämä meilläkin on kotona ollut aina. Siksipä käymme lähes joka päivä yhdessä kävelyllä ilman telkkaria, kännykkää tai nettiä. Tulee juteltua päivän kuulumiset. Lisäksi ulkona löytää kaikenlaista puheenpartta milloin vastaan tulevasta koirasta tai vaikka mielenosoituksesta.
Vastaan tulevasta mielenosoituksesta? Missä te asutte?
Helsingin keskustassa. Mielenosoitus oli vain esimerkki. Lisäksi vastaan voi tulla myös kiinalainen uusvuosi, sambakarnevaalit, palokuntapäivä tai vaikka Lucia-kulkue. Jos ei muuta, niin se koira tai vaikka kädestä syövä joutsen.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaksi introverttiä asuu yhdessä, ja nauttii omasta rauhastaan, niin miksipä ei?
Olen introvertti, mutta en todellakaan haluaisi ap:n kaltaista suhdetta ettei edes puhuta mitään. Mieluummin todellakin yksin kuin tuollaisessa suhteessa.
Lähdin tuollaisesta suhteesta. Mieluummin asun yksin kuin yksin parisuhteessa.