Yhdessä asuminen on kuin yksin asuisi

.

Minä elän suunnilleen tuollaista elämää ja olen ihan tyytyväinen. Emme me mökötä, emme vain kovinkaan usein kohtaa täällä kotona. Harrastamme erilaisia asioita ja aikataulumme ovat erilaiset, puhumme yleensä aamukahvilla, jos samaan aikaan keittiöön osumme. Minulla on vuosiloma silloin, kun miehellä on töissä eniten kiireitä ja mies puolestaan lomailee mieluiten mökillä.

Tämä sopii meille ja olemme onnellisia, että löysimme toisemme.

Aloittaja vissiin niitä joiden pitäs saada olla iholla kokoajan.

Meillä vaihdetaan kuulumiset työpäivien jälkeen, istutaan omien koneiden ääreen, välillä rupatellaan jotain, jompi kumpi tekee ruuan. Yleensä syödään yhdessä ja katsotaan sarjoja samalla. Mennään nukkumaan samaan aikaan ja toivotetaan hyvät yöt.

Olen ihan tyytyväinen jos päivä menee näin. Ehkä olen tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Mua taas välillä väsyttää se, että mies haluaisi jatkuvasti olla yhdessä. Vaikkei siis tehtäisi mitään niin vähintään näköyhteydessä pitää olla ja tämän takia hän halusin, että meillä on yhteinen työhuonekin. Itse välillä kaipaan olla ihan vaan itsekseni, mutta hän haluaa, että olen jatkuvasti hänen "yleisönään" :D Nyt vielä kun hän on tehnyt etänä töitä kohta vuoden niin en saa hetkeäkään omaa rauhaa. Mutta rakastan, joten näillä mennään kunnes paikallinen koronatilanne rauhottuu (emme asu Suomessa) :)

Samaa fiilistä mulla, että pitäisi olla "yleisönä". Eniten rasittaa sellainen pintapuolinen höpinä, vaikka aistin että sen taustalla on jokin tarve mutta sitä ei voi ilmaista suoraan vaan pitää tulla kiertotietä selostamaan jostain. Itse keskittyisin heti aamusta parhaiten, mutta mies käyttää aamun ja päivän höpinään. 

Meilläkin on usein niin, että mä ostun sohvalla neulomassa ja katson telkkaa tai luen, mies istuu koneella pelaamassa. Nykyään ollaan sisustettu niin, että miehellä on tietokonepöytä olkkarissa, niin voidaan samalla vaihtaa pari sanaa tekemisistämme, jos on rento kohta pelissä tai neuleessa. Meillä on kyllä lapsiakin, eli ihan yhteistä aikaa ei paljon ole, mutta kaivataan tätä omaakin aikaa.

Viihdytään arjessa hyvin keskenämme ja viime aikoina ollaan jopa pelattu kaksistaan, kun löydettiin hyvä peli. Muuten meidän harrastukset kyllä poikkeaa aika paljon, mutta en koe tilannetta huonoksi. Meillä on yhteistä huumoria ja läheisyyttä upotettuna sujuvasti arjen joukkoon.

"Jännää on, että rakastan puolisoa ja hän ilmeisesti minua, mutta asumme kun toista ei olisikaan. Kyllä me ennen nukkumaan menoa jutellaan pari sanaa ja ehkä harrastetaan seksiä." Meillä mies haluaa illalla omaa aikaa kun minä menen aiemmin nukkumaan. Eli hän nukahtaa työhuoneen vierassänkyyn 6 kertaa viikossa.

Olisin jälleen sinkku, jos parisuhde tuollaiseksi muuttuisi. En minä kumppania siksi halunnut, että saisin olla hänen kanssaan yksin. Toki meillä omaakin aikaa on molemmilla. 

Ei helvetti, meillä ihan samanlaista. Yhdessä asuttu 5 vuotta. Aiemmassa suhteessa oli ihan erilaista, mutta valitettavasti silloin mies oli väärä minulle.

Kuulostaa että teillä on molemmilla tai jommallakummalla tietokone/nettiriippuvuus. Vaihda tietokoneen tilalle huumeet tai viinapullo, niin miltä kuulostaa? Kun tulette kotiin, niin ekana ruisku suoneen tai pullo auki, ja kumppani taka-alalla kai jossain päin samaa kämppää (mutta ei silläkään niin väliä).

Suosittelisin kokeilemaan vaikka läppärittömän viikon - vaikka yhden viikon katsotte miltä tuntuu jos digilaitteet eivät ole saatavilla, ja tuleeko sittenkin syyhy ottaa ne esille. Jos laitteiden poisjättämisessä ei ongelmaa, niin olette varmaan sitten vain introverttejä ja muuten vaan viihdytte omissa oloissanne. Tuossa ei ole mitään vikaa.