Lue keskustelun säännöt.
Luulen aina olevani huomion keskipisteenä kaikkialla
08.02.2021 |
Luulen aina kaikkien tarkkailevan juuri minua (ja ajattelen että ei ketään muuta ihmistä tarkkailla samoissa määrin kuin minua). Luulen, että ulkonäköäni ja tekemisiäni arvostellaan muita ihmisiä enemmän. Ja ennen luulin kaikkien katsovan minua koska olen niin kaunis, mutta sitten tajusinkin että olen oikeastaan aika ruma ja nykyään luulenkin kaikkien tuijottavan kuinka ruma olen.
Mistä tällainen ajatusmaailma voisi johtua, onko se vain epävarmuutta vai jotain vainoharhaisuutta?
Kommentit (17)
Minä tarkkailen sinua, koska olen luonteeltani semmoinen. Luulet ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkkailen kaikkia tasapuolisesti.
Ei kaikki ole kyyliä, joten luultavasti vainoharhaisuutta!
Luuletko että muita taviksia kiinnostaa tarkkailla suurennuslasilla toista yhtä tavista. Eli kyllä, olet paranoidi tai sinulla on epäluuloinen persoonallisuus.
Jokainen luulee niin.
Oma napa on se lähin.
Se on vain luulo.
Jokainen napittaa eniten sitä omaa napaansa. Ei kerkeä muita niin paljon, ku siinä omassa on niin paljon.
Kattopa ympärillesi. Jokaisella on se oma napa lähin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa tavisihmiset mutta julkkikset ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa.. En minä vaan luule, että kukaan olisi kiinnostunut minusta, mutta joskus mietin, että varmaan oon ruma tai kaunis jos joku kattoo oudosti. Itse ainakin kattelen ihmisiä.
No, ei se outoa ole. Se on ihan tavallista. Hyvin yleistä ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat uteliaita, joten kyllä ne katsoo vähän kaikkia eikä sillä ole tekemistä ulkonäön kanssa. Luulen, että olet vain epävarma. Aiemmin olet ollut nuorempi, joten kyllähän sinua silloin varmasti on ihaillen katsottukin. Vanhemmiten sitä alkaa tuntemaan itsensä rumaksi. Epävarmuus paistaa ihmisestä. Nuorena sitä annetaan enemmän anteeksi.
Oletko ollut kiusattu joskus? Silloinhan on tahtomattaan kaikkien huomion keskipisteenä negatiivisessa mielessä. Ja kyllä jotkut häiriintyneet aikuisenakin ottaa toisen silmätikukseen. Mutta normaalit terveet kivat ihmiset eivät varmasti ajattele sinua sen kummemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ei vainoharhaisuutta, mutta tuntuu epävarmalta käytökseltä. Ihan varmasti muut ei paljon sinua tarkastele. Voiko olla, että ajatusmaailma on jotenkin kääntynyt pieneksi ja pyörittelet itsekin pikkuasioita päässäsi? Minä välillä havahdun siihen, etten ajattele tarpeeksi isoja tai laveasti. Sitten ryhtiliike siihen, esimerkiksi uusia opintoja tai joku kiinnostava tekeminen haltuun, niin jo alkaa nähdä itsensä ja muut oikeammissa mittasuhteissa. Kokeile jotain uutta!
Joo itse myönnän olevani liian utelias :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Johtuu heikosta itseluottamuksesta ja huonommuudentunteesta. Terapian avulla olen selvinnyt ja nyt olen samalla viivalla muiden kanssa, en parempi enkä huonompi.
Epävarmuutta se on. Ajanmittaa, kun kilometrejä kertyy, akat havaita ympäristöä ja katse ja ajatus siirtyy hieman laajemmalle. Tuo on ihan normaalia.
Jos se haittaa niin lue psykologiaa ym. Tuosta on vaikka kuinka paljon tekstiä. Se on niin yleistä.
Psykologi tai joku keskusteluryhmä tai joku keskustelija olisi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut kiusattu joskus? Silloinhan on tahtomattaan kaikkien huomion keskipisteenä negatiivisessa mielessä. Ja kyllä jotkut häiriintyneet aikuisenakin ottaa toisen silmätikukseen. Mutta normaalit terveet kivat ihmiset eivät varmasti ajattele sinua sen kummemmin.
Minua ainakin on kiusattu lapsena ja se varmasti vaikuttaa, kun ei voi ymmärtää miksi on ollut negatiivisesti huomion keskipisteenä, mutta uskon, että normaalit ihmiset ei välitä tai noteeraa mitenkään, niillä on paljon parempaakin tekemistä ja niitä kiinnostaa vaan omat asiansa.. en ole ap.
Tutustu valokeilaharhaan tai spotlight effectiin.
Itseä ainakin ahdistaa, vaikka tiedän että ketään ei oikeasti kiinnosta mitä teen tai miltä näytän, enkä todellakaan itsekään ehdi keskittymään muihin ihmisiin, kun kaikkialla ahdistaa niin paljon. Tietoisuus tästä ei silti poista tätä tunnetta.
Aika outoa.. En minä vaan luule, että kukaan olisi kiinnostunut minusta, mutta joskus mietin, että varmaan oon ruma tai kaunis jos joku kattoo oudosti. Itse ainakin kattelen ihmisiä.