Lue keskustelun säännöt.
Muita erakoituneita työttömiä/eläkeläisiä?
Kommentit (14)
Hyvin. Mulla harrastuksena tavaroiden keräily, myynti ja osto. Lisäksi olen tutustunut lähiössä uusiin ihmisiin. Jotkut jopa käyneet mulla kylässä/minä heidän luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut työttömänä yli 20 vuotta ja erittäin hyvin saan aikani kulumaan. Käyn lenkillä, opiskelen, luen, soitan. Kaikkea sellaista, johon en tarvitse kenenkään muun henkilön seuraa. En ole ikinä ollut seurallinen ihminen enkä sellaiseksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin. Mulla harrastuksena tavaroiden keräily, myynti ja osto. Lisäksi olen tutustunut lähiössä uusiin ihmisiin. Jotkut jopa käyneet mulla kylässä/minä heidän luona.
Et sä kovin erakolta sitten vaikuta, jos kyläilet.
Joo mutta ennen muuttoani tähän lähiöön elin erakkoelämää 12 vuotta! t. kakkonen
En tiedä olenko erakko, kun minulla on mies ja teini-ikäisiä lapsia. En käy koskaan missään, en edes kaupassa. Päivät kuluu kotitöitä tehden, lenkkeillen ja opiskellen kieliä. Välillä ahdistaa nämä samat seinät, mutta aina siitä yli on päästy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon jo niin tottunut ja turtunut tähän yksitoikkoiseen elämääni ettei juuri tunnu missään. Päivät kuluu askareita tehdessä ja nettiä selaillessa, jumppaan sisällä kun ei ulkoilu kiinnosta. Opiskella en viitsi kun en enää kelpaa työmarkkinoille mutta opettelen itselleni hyödyllisiä taitoja esim nikkarointia ja talon huoltotöitä.
Tajusin että olen syrjäytynyt, yhteiskunnan pakottamana.
Vielä vajaa neljä kuukautta niin paluu normaaliin. Tarkoittaa sitä että käyn vain kaupassa ja muuten olen kotona. Ei oikein kiinosta enää mikään. Totta puhuen muutamaan vuoteen ei ole kiinostanut. Nyt olen palkkatuella töissä ja siellä saattavat luulla että olen sosiaalinen tyyppi kun juttelen kaikille. Oikeasti olen aivan turha tyyppi enkä tiedä miksi olen edes olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkkeily, nettailu, ristisanat, pasianssi, käsityöt, telkkari.
Yksinäistä erakkoelämää kerrostaloyksiössä.Tämä alkoi toukokuu 2010.
Ketipinor lääkitys on tehnyt minusta yksinäisen erakon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae edes töitä loinen. Sinun kaltaisiasi on aivan liikaa työssä olevien taakkana.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko erakko, kun minulla on mies ja teini-ikäisiä lapsia. En käy koskaan missään, en edes kaupassa. Päivät kuluu kotitöitä tehden, lenkkeillen ja opiskellen kieliä. Välillä ahdistaa nämä samat seinät, mutta aina siitä yli on päästy.
Tähän vielä lisään netti ja tv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae edes töitä loinen. Sinun kaltaisiasi on aivan liikaa työssä olevien taakkana.
Katotaan sitten kun omia rahojaan saa käyttää miten haluaa. Sitä ennen on ihan turhaa tehdä töitä.
En ehkä ole 100% erakko, käytännössä vain suurin osa ihmisistä tuntuu liian pinnallisilta että jaksaisin päästää heitä elämääni. Olen nuorehko eläkeläinen. Yksinäisyys ei ole mitään uutta, olen kokenut eksistentiaalista ahdistuneisuutta niin kauan kuin muistan.
Päivät seilaavat omalla painollaan, harrastan lukemista, ulkoilua ja kuvataidetta. Saan helposti kyllä ajan kulumaan vaikka päivät ovatkin melko samanlaisia. Haaveilen toisinaan kumppanista ja ulkomaille muutosta.
Kiitos kysymästä; elämä on kuin viivaa vetäisi mutta päivä kerrallaan. Siivoan, käyn kaupassa ja ulkoilen. Tätä samaa joka päivä ja viikko. Tavallaan tasaista "hyvää" normaalia elämää mutta toisaalta niin puuduttavaa viikosta toiseen samaa ja taas samaa ja samaa.