Lue keskustelun säännöt.
kohtelenko kaltoin vauvaani?
28.05.2009 |
Sanokaa tarvinko rauhoittavia lääkkeitä tai jotain. Just nyt on tosi paha mieli. Itselläni on 7 kk ikäinen vauva joka on tosi vilkas konttaa ja kiikkuu joka paikkaan. Hän on melkein koko ajan menossa eikä millään antaisi vaihtaa vaippaa tai pukea. Hän on aika vaativa eikä viihdy kauan yksin lattialla. Olen tällä hetkellä yksin vauvan kanssa miehen ollessa ulkomailla töissä. Samalla paikkakunnalla ei asu sukulaisia. Välillä tuntuu että tosiaan suutun ja väsyn vauvaan koska tuntuu että kaikki on niin työlästä. Vertailen häntä muiden lapsiin ja luulen että kaikki muut vauvat ovat tyytyväisempiä. Vasta kun olin kylvyn jälkeen laittamassa vauvaa yöunille hän ei taaskaan antanut pukea, hermostuin. Pidin kiinni aika kovin ottein ja sain vaatteet päälle. Jätin hänet omaan sänkyyn huutamaan ja menin imuroimaan loppuun sohvan. Tunsin vain että en jaksa enää.
En ollut montaa minuuttia pois kun menin hakemaan hänet. Raukka huusi ihan lohduttomasti iltapuurot jäi syömättä mutta hän nukahti kun imetin. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (14)
se ehdoin tahdoin sun päivääs vaikeuta. leikkiä vaan ja asioiden oppimista leikin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva huutaa, itkee, raivoaa ja venkoilee.
Paras olisi just jättää vauva yksinään toiseen huoneeseen, jos tuntuu että meinaa hermo itseltä mennä.
Et siis ole yksin, etkä ole tehnyt mitään väärää! Koita jaksaa ja pidä itsestäsi huolta!
Siis jos meinaa närvit mennä niin p*rseenhedelmä yksikseen vaikka pinnikseen karjumaan ja itse toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Helpottaa kummasti ;-)
p*rseenhedelmä
tää nauratti näin väsyneenä jotenkin kummasti...
Meillä esikoinen nyt on jo hiukan ylitse vauvaiän, mutta todella hyvässä muistissa nuo vauva-ajan ongelmat.
Esikoinen oli siinä 6-10kk vanhana _todella vaativa_ ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että voimat loppuvat. Enkä edes ollut koko aikaa yksin vaan pääsin iltaisin huoahtamaan ainakin puoliksi, kun mieheni oli kotona :)
Meillä joudutaan vieläkin pitämään tätä lasta jämäkästi kiinni puettaessa ja vaipan vaihdossa. Ikää on pojalla 1,5v. Tärkeintä on ettei ote kiristy niin, että satuttaa lasta. Ei se, että kaikki olisi mukavaa ja lapsi saisi halujensa mukaan olla ja mennä.
Jos sinusta alkaa tuntua siltä, että nyt hermo pettää, sinun on parempi antaa lapsen huutaa toisessa huoneessa kunnes olet itse jälleen rauhallinen. Pahempaahan se olisi, että sinä todellakin hermostuisit lapseen.
Anna itsellesi anteeksi ja yritä keksiä tapoja, joilla saat itsesi rauhoittumaan lapsen ollessa hankala. Itse laulan oikein hiljaisella äänellä ja käännän näin huomioni muualle kuin lapsen venkulointiin. Mieheni taas varvasvoimistelee pukiessaan lastamme. Ei tule niin paljoa kiinnitettyä huomiota siihen, että lapsi on taas hankala eikä mistään meinaa tulla mitään.
Hyvä äiti sinä olet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet väsynyt. Itse tunnistan väsymiseni ja olo ei mene tohon. Oma rajani on että omia lapsia en mene kiusaamaan huudolla, satuttamisella tms.
Ajattele vaikka niin että minkä ikäsenä lapsi alkaa muistamaan asioita; 4- vuotiaana tosi pitkälle, 3- vuotiaana aika hyvin.
Sitten se, että voiko 2- vuotiasta kasvattaa miten tahansa? Jos kiroilee, tukistaa -niin miten voi opettaa ettei niin voi lapsi tehdä?
Jos jotain olen ymmärtänyt niin eka lapsen elinvuosi on tärkeä just ihan perusturvallisuudenkin vuoksi. Ei se lapsi ymmärrä että huudat sille (ei ymmärrä sanoja tai miksi huudat: äskön kaikki oli hyvin ja kylvyn jälkeen kiljut).
En käsitä miksi vertaat lastasi toisiin. Se hetki ei ole ensinnäkään kuin hetki; omat lapset esim. kaupungilla viihtyy kun paljon katseltavaa ja kotona tylsistyy? ;)
Sohvan siivoaminen oli sulta oikea valinta kun olit ihan loppu eikä ollut muuta poispääsyä tilanteesta. Toi taitaa olla jossain oppaissakin että jos pinna palaa: jätä lapsi turvalliseen paikkaan, juo kuppi kahvia ja rauhotu.
Oma mies myös reissaa työkseen ja meillä 3 lasta pitää menon tasasena aamusta iltaan.
Tärkeää on että enempikin saat uppoutua lapseen, tehdä asioita joista nautit, älä panikoi siivoamisen vuoksi tai että tarttee tehdä itse kaikki ruuat, kahvitella sukua/kavereita..
Mene joskus mistä aita on matalin, pyydä apua että pääset vaikka uimaan!
Olisko sulla mahdollisuus mennä äitisi luo, päästä mökille tms?
Ehkä joku kaveri auttaa? Tai olisko naapurissa jotain teinityttöä joka voisi viedä lasta kävelylle ja saat ottaa torkut?
Oma neuvola sanonut että jos joskus tulee tarve niin neuvola järkkää ulkoiluttajan lapselle. Ne ei siivoa tai tee ruokaa, mutta saa aikaa itselleen: käydä kampaajalla tai muualla!
Ja muutenkin neuvolaan voi puhua jos olo menee tukalaksi.
ystäviä tai tuttuja lähellä?Onko sulla mahdollisuus mennä vauvan kanssa päivisin jonnekin kaupungin keskustaan tai ostoskeskukseen vauva mukana?pääsisit välillä pois kotoa ja muita ihmisiä katselemaan.Vauvakin vois rauhoittua jos ois jotain katseltavaa päivällä.Käy vaikka kahvilla jossain tai kaupoissa kiertelemässä tai mene muuten ulos raittiiseen ilmaan.Tekee hyvää teille molemmille.Huomiseks on luvattu ihan kivaa ilmaakin ainaski tänne etelään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä välttämättä apuakaan, vaikka asuisivat naapurissa. Parempi olla haikailematta niiden perään ja yrittää vain keskittyä omaan olotilaan ja selviytymiseen ilman katkeroitumista tai kademieltä niille joilla on luontaisesti auttavaiset sukulaiset.
Vauvat ovat omia persooniaan jo pienenä Toiset vilkkaampia ja herkempiä toiset rauhallisempia ja helpompia. Ei kannata vertailla.
Oikein teet kun lähdet pois tilanteesta, rauhoitat itsesi =) Muista myös että itku ja kitinä yms. on vauvan puhetta ja hänen keinonsa rauhoittaa itsensä.
Suosittelen että lainaa kirja Opi kuuntelemaan vauvaasi (Tracy Hogg). Tosi hyviä ohjeita käytäntöön!!!!! Kokemusta on!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kolmevuotias poika ja 8kk ikäinen tyttö ja voin kertoa että taistelua on juuri tuo vaipan laitto ja pukeminen,mut neki on pakko tehdä! väsymys ja turhautuminen ovat ihan normaaleja tunteita. Ja vauva ei tosiaan "kuole" siihen että itkee muutaman minuutin kunteet kotihommia tms. Pakkohan nekin on jonkun tehdä! ja lapsen on opittava siihen että asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä. Vauva vain huutaa sen kovemmin jos et heti reagoi koska hän ei osaa puhua. Tsemppiä sinulle ap. Ja voithan aina ottaa omaa aikaa vaikka hommaamalla MML:tä lastenvahdin muutamaksi tunniksi,saat levätä ja hengähtää:)
kun kiljukaula huutaa. Sitten vaipat ja pukeminen. Juttelisin samalla päätääväisellä, mutta lempeällä äänellä, mitä teen. Äiti vaihtaa nyt vaipat, että sun on parempi nukkua. Äiti laittaa nyt vaatteet, ettet yöllä palele. Päätääväistä toimintaa. Koita "sivuttaa" huuto ajattele muita, mutta toimi päättäväisesti.
Omaa aikaa voit ottaa (esim. tuo imurointi ja kahvi ok). Äiti menee nyt imuroimaan sohvaa...
Ymmärsi tai ei, kun toimit varmoin ottein, lapsen luottamus ei mene eikä tule mitään suuria hylkäämistraumoja. Mä välillä huudatan lasta, kun on pakko käydä suihkussa tms.
Muistat, että itku on lapsen puhetta ja että lapsi haluaa olla ja on osa elämäänne, ei sen keskipiste.
Jos huuto on hirveä etkä tod. kestä, laitat kuulosuojaimet korviin ja jatkat hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos alkoi pinnaa kiristää. Hyvää rokkia täysille ja johan jaksoi taas, kun ei kuulunut natinaa koko aikaa. Ei äitien tarvitse olla mitään superihmisiä tai superäitejä, armahda itsesi hyvän tähden. Pinna saa mennä, mutta on tärkeää osata huomata se itse ja reagoida vaikka kuten teit, poistumalla paikalta. Tsemppiä!
miten sen vauvan voi jättää huutamaan johonkin ja mennä kahvittelemaan. Meillä on 7 kk ja sitä ei todellakaan voi jättää mihinkään yksin. Se on heti pystyssä ja yhtä nopeasti konttaa ja kiipeää johonkin ja sitten on päällään lattialla. Sepäs tuntuisikin mukavalta että äiti kahvittelee ja vauva huutaa pinnasängyssä kurkkusuorana kipuitkua.
Miten te onnistutte tuossa?
Vauva ei kuole eikä saa elinikäisiä vaurioita siitä että joutuu välillä muutaman minuutin itkemään yksin.
Ja tuon ikäisiä nyt saa vaan pitää tiukasti kiinni että saa vaipat vaihdettua tai vaatteet päälle. Sen verran venkoilevia ovat.
Ihan iisisti vaan. :)