Olisipa ennen koronaakin puhuttu työttömyyden vaikutuksesta hyvinvointiin ja jaksamiseen

Olin pari vuotta sitten masentunut, tuloton ja pohjalla oleva työtön, taustalla monia raskaita kokemuksia, muun muassa työpaikalla kiusaamista. Varmaa oli vain epävarmuus. Silloin työttömyys oli oma vika, luusereiden juttu ja nautiskelemista tukien varassa. Nykyään se on inhimillinen tragedia. Tervetuloa vaan työttömän "makoisaan" elämään. Ei ole niin herkkua. Onneksi nykyään mulla on töitä, mutta tiedän, että voin koska tahansa menettää työpaikan.